Nopeita ratkaisuja

evoke_proteiinimehu_0.jpg

Yhteistyössä Evoke

Sitä tietää, että pitäisi syödä välipaloja. Ja olla sellainen superihminen, jolla on taskut täynnä itse poimittuja tyrnimarjoja ja aamuyön tunteina hurautettuja spirulinasmoothieita, jottei nälkä pääsisi koskaan yllättämään.

Tiedosta ja hyvistä aikomuksista huolimatta käy usein niin, että havahtuu vähän liian myöhään akuuttiin energiantarpeeseen. Normaalina konttoripäivänä on helpompi pitää huolta säännöllisestä ravitsemuksestaan, mutta liikkeellä ollessa homma muuttuu astetta monimutkaisemmaksi. Sitä huomaa istuvansa kolmatta tuntia palaverissa, jossa on tarjolla vain kahvia ja muumikeksejä ja vilkuilevansa kelloa, että kiirus tulee, jos aikoo ehtiä ajoissa treeneihin ja selvitä ilman myöhästymisestä seuraavaa burpeerangaistusta. Usein siirtymät töistä treeneihin tapahtuvat säntäämällä ratikkaan ja yrittämällä saada minimiajassa tankattua mahdollisimman vähän mahassa painavaa energiaa.

Olen ilolla tehnyt syksystä saakka yhteistyötä kotimaisen Evoke-proteiinimehubrändin kanssa. En lähde puffaamaan mitään mihin en usko ja jota en oikeasti käytä, ja Evoken mehuja meidän kotitaloudessamme kyllä kuluu. Yllä oleva kuvakin on tosielämän tilanteesta, kun venasin ratikkaa matkalla treeneihin. Paitsi että mehu antaa sopivasti energiaa täyttämättä mahaa liikaa, olen tykästynyt myös nauttimaan välipalani nestemäisessä muodossa. Veden juominen työpäivän aikana kun unohtuu nolostuttavan usein – tiedosta ja hyvistä aikomuksista huolimatta.

Mehua on kahdessa maussa, appelsiini ja trooppiset hedelmät, ja sitä on saatavilla ruokakaupoista ja urheilupaikoista kautta maan, jälleenmyyjät voi tarkistaa täältä.

Aikaisempaa Evoke-asiaa:
Rehellisen täydelliset viikonloppuaamut
Sananen smoothiesta (ja törkeän hyvä resepti)

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Tein sillä lailla tyhmästi…

soutukisat.png

…että lupasin osallistua soutukisaan.

En ole koskaan ollut hyvä sanomaan ei. En mitä tulee duuneihin, hölmöilyihin – tai urheiluun. Tällä kertaa tuli luvattua, että osallistun sisäsoudun SM-kisoihin crossfit-salien sekajoukkuesarjassa.

Miksi ihmeessä? Tätä olen kysynyt itseltäni nyt muutaman päivän, ja tehnyt kartoitusta tämän tempauksen uhkista ja mahdollisuuksista.

Uhkapuolella tietenkin on mainittava totaalinöyryytyksen mahdollisuus. En pidä itseäni kovin hyvänä soutajana. Enkä ole juurikaan kilpaillut, joten voi olla että tilaisuus on omalta osaltani katastrofi. Olen muun muassa erikoistunut tippumaan alkuvetojen aikana penkistä. CF-sarjan kisamatka paljastetaan lisäksi vasta paikan päällä, joten on vaikeaa valmistautua taktiikkamielessä. 

Toisaalta kisa on myös mahdollisuus. Ehkä tässä on erinomainen sauma pitää vähän hauskaa ja harjoitella kilpailemista. Ehkä kaikki sujuukin ihan hyvin. Lisäksi valmentaja on ilmoittanut meidät kisaan nimellä Team Lihaniskat, mikä on ehkä hienoin tiiminimi ikinä. Koska matkaa ei ole ilmoitettu, ei toisaalta tarvitse harjoitella tiettyä mittaakaan. Lisäksi olenhan soutanut kesällä 60 kilometriä kirkkoveneessä, joka on 12 hengen puinen versio Concept 2 -masiinasta, joten tuskinpa on luvassa mitään yhtä kamalaa. 

Ja koska kyseessä on SM-kisa, voin tietenkin tituleerata itseäni SM-tason urheilijaksi. Siinäpä olisi ollut reilun kymmenen vuoden takaiselle minulle ihmettelemistä, kun Vaasankadulta rööki huulessa olisi tavoitettu ja kerrottu, että herran vuonna 2016 aion osallistua soutukilpailuun!

 

Suhteet Oma elämä Liikunta