Liebster Award – haaste * 2

liebsterawards.png

 

Isot kiitokset Matkalla perheeksi -blogin Intended Mumille sekä  Valoa ja varjoa -blogin merenneidolle haasteesta :).

Kyseessä on siis Liebster Award -haaste joka kiertää pieniä blogeja ja auttaa heitä nousemaan hieman enemmän ihmisten tietoon. 

Eli he joilla on alle 200 lukijaa voivat saada haasteen itselleen.

Liebster Awards kulkee eteenpäin näillä ohjeilla: 

  • Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
  • Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11. kysymykseen
  • Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa
  • Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille

Ja mut on siis haastettu kahteen otteeseen (niin että olisin sen huomannut – olen ollut kesän aikana luvattoman paljon poissa blogimaailmasta enkä ole vielä ihan ajantasalla. Pahoitteluni jos minulta on mennyt jotain ohi). Ja nyt vastaan molempien haastajien kysymyksiin – koettakaa kestää 🙂

Ensin  Matkalla perheeksi -blogin Intended Mumin kysymykset vastauksineen: 

 1. Milloin aloitit bloggaamisen?

Tämä blogi alkoi toukokuussa 2013. Ihan ensimmäisen blogini aloitin syksyllä 2009 (tämä on nyt neljäs blogini, aiemmat eivät ole enää aktiivisia).

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Ihan alkujaan kirjoittamisen halusta, halusta jakaa ajatuksia ja kirjoituksia muille. Ehkä vähän viihdyttää sekä keskustella muiden kanssa.

Tämän Pumpulipesä-blogin aloittamisen syitä kävin oikein kurkkaamassa tuolta ensimmäisestä postauksestani. Näin kirjoitin aikanaan: ”Kirjoitan itselleni, muistaakseni kaikki ne tunteet ja ajatukset, mitä tähän elämänvaiheeseen kuuluu. Jos lukijoita alkaa ilmaantua, niin alan kirjoittaa varmasti myös heille. Tunteita, hauskoja sattumuksia, haaveita, toiveita, elämää.”

Ja kaikki pitää kyllä paikkansa edelleen. En täytä tällä hetkellä Murulle vauvakirjaa, pyrin kirjoittamaan tänne kaiken ylös. Näiden tekstien perusteella ajattelin sitten tehdä myöhemmin ihan oman, persoonallisen vauvakirjan. Ja lukijoita on ilmaantunut, ja kyllä aika usein tulee sellainen ”nyt pitää mennä niille kirjoittamaan tästä” -olo (harmillisen vähän vain saan tällaisia toteutettua: heti ei monesti pääse kirjoittamaan ja sitten se tilanne ja tunne menee ohi).

3. Kauniit kuvat vai iskevä teksti?

Iskevä teksti.

4. Mitä asioita ET käsittele missään nimessä blogissasi?

Vaikea sanoa mitään ehdotonta juttua. Miehen asioita pyrin olemaan puimatta täällä.

5. Linkitä onnistunein tai tärkein blogipostauksesi.

Pikavauhdilla kohti äitiyttä

6. Perustelut yllä olevalle.

Tähän olisi voinut valita monia tärkeitä: plussauutinen, Murun syntymästä kertominen, synnytyskertomus jne jne. Valitsin lopulta tuon postauksen, missä kerron synnytyksen ennenaikaisesta käynnistymisestä. Se oli raju ja pysäyttävä kokemus ja tuo postaus on kirjoitettu niin tuoreeltaan kuin se vain oli mahdollista. Siinä välittyy ainakin itselle se tunne ja mielentila, joka tuolloin vallitsi.

7. Top 3 seuraamasi blogit (Matkalla perheeksi lisäksi, tietty 😉

Puutalobaby ja Voi elämä nyt ehdottomasti, kolmatta on vaikea nostaa kaikista niistä, joita seuraan. Apua, en pysty…

8. Ärsyttääkö blogiskenessä jokin?

Se kun välillä tuntuu, että ihmisten mielestä ei ole olemassa muita blogigenrejä kuin lifestyleblogit. Musta niillä on ihan liian suuri korostus tässä blogihommassa. Niin ja anonyymit nillittäjät on kanssa ikävä lieveilmiö.

9. Jos saisit tehdä minkä tahansa yhteistyöpostauksen – millainen se olisi?

Juuri nyt minua kutkuttaisi tehdä yhteistyöpostaus esim. jonkun vastaanottokeskuksen kanssa. Kertoisin jonkun turvapaikanhakijan tarinan. Olen pettynyt ja ahdistunut siitä, miten vihamielisesti täällä Suomessa nykyään tunnutaan suhtautuvan turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin. Haluaisin tuolla tarinalla saada edes muutaman heräämään ja näkemään rahankuluttajan sijasta IHMISEN. Siis sellainen hyväntekeväisyysyhteistyöpostaus (onko sellaisia?). Mukana voisi sitten olla vinkkejä siitä, miten turvapaikanhakijoita/pakolaisia/kriisialueilla asuvia voi auttaa. Ja miksi en sitten aktiivisesti pyri tällaista toteuttamaan? Koen, että tän mun palstan näkyvyys on niin pieni, että ei ole pokkaa lähteä ehdottelemaan tuollaista (ja käyttään paljon omaa ja muiden aikaa jos normisti lukijat mitataan sadoissa, ei tuhansissa, saati kymmenissä tuhansissa).

Jos taas mietitään sellaista perinteisempää yhteistyöpostausta jonkun yrityksen kanssa, niin mites jos vaikka menisin Havajille kuukaudeksi johonkin resorttiin ja arvioisin sitä rentouttavuuden ja lapsiystävällisyyden kannalta. Finnair, Hilton, anyone?

10. Uskotko, että bloggaat vielä viiden vuoden kuluttua?

Kyllä. Mutta en tiedä tapahtuuko se täällä Pumpulipesässä (ei, en ole suunnittelemassa Pumpulipesän lopettamista. En yksinkertaisesti ole edes miettinyt, miten pitkään tätä jatkan).

11. Ja loppuun paljon paljastava Kumman Kaa – kysymys: Cheek vai Juha Tapio?

Cheek.

 

Ja sitten vielä Valoa ja varjoa -blogin merenneidolle vastaukset:

1. Mikä on oma blogisi erityisyys?

Öh, erityisyys? Siis pitääkö tämän olla jotenkin erityinen? Eikö vaan saa olla sellainen perus-anonyymi-mammablogi? Noh, hmmm.. tää on mun kirjoittama? Yritän olla rehellinen, kertoa perusarjesta kaunistelematta. Ja välilläjoskus yritän olla vähän hauskakin.

2. Myös mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Ks. vastaus yllä olevasta listasta kohta kaksi.

3. Mistä asiasta haluaisit kirjoittaa, mutta arastelet sen julkaisemista? / Onko edes sellaista aihetta? 🙂

Hömmm… Lempibloggarini Kristaliina tuli taannoin ulos seksikaapista. Se voisi olla metkaa. Mutta en uskallakehtaa kun sellaiset tekstit koskettaisivat myös miestäni ja olen pyrkinyt rajaamaan sellaiset jutut ulkopuolelle. Ja jotenkin tuo on vähän nolostuttava aihe. Vaikka lukijat kyllä tietänevät, että kyllä täälläkin ihan todistetusti on sitä seksiä harrastettu.

4. Kerro, mikä on vuodenajoista se parhain?

Kesä, olen kesän lapsi. Myös syksyssä on jotain maagista, sellaisessa kuulaassa aurinkoisessa syyspäivässä, kun ilma on hieman kirpeää ja lehdet keltaisia (sen sijaan mitään maagista ei ole marraskuun pimeässä sateisessa päivässä). Sitä ajatttelisi, että kevät olisi kanssa kivaa, mutta jotenkin aina ensin odottaa, että se kevät alkaa ja sitten jossain vaiheessa huomaa, että se on hiljaa hiipinyt ja onkin jo kesä.

5. Millä tapaa rentoutat arjen kiireet?

Lukeminen on parasta rentoutumista. Joku hyvä kirja ja silleen, että saa ihan rauhassa lukea tovin (ideaalitapauksessa kesällä ulkona lepotuolissa). Myös liikunta (kävelylenkki, pyöräily…) rentouttaa, mutta liian harvoin tulee lähdettyä. Lähiaikona olen alkanut kokeilla aikuisten värityskirjojen värittämistä. Kieltämättä rentouttavaa, paitsi hartijoille.

6. Haluaisitko blogisi suuren väen tietoisuuteen vai pidätkö hieman pienemmän porukan blogista?

Kyllähän tänne lisää mahtuisi lukijoita ja kommentoijia. Mutta ei, en halua tätä koko kansan tietouteen, pidän tästä intiimistä tunnelmasta ja siitä, että paskaa ei sada niskaan. Mulla ei myöskään olisi tämän puitteissa aikaa vastata päivittäin kymmeniin ja kymmeniin kommentteihin. Haaveilen parhaillaan asiantuntijablogin perustamisesta. Sen toivoisin pääsevän laajasti kohderyhmänsä tietoisuuteen.

7. Mitä blogeja sinä suosittelisit minulle luettavaksi? Linkkaa alle.

Äääh, emmä lue tällä hetkellä juuri muita kuin näitä Lilyn perheblogeja ja ne sä varmasti jo kaikki tiedät.

8. Mistä asioista sinä saat ympärillä pyörivän elämän näyttämään silmissäsi kauniilta?

Öh, nyt en ole varma ymmärsinkö kysymystä. Jos ajattelen, että mikä saa ympärillä pyörivän elämän näyttämään kauniilta niin pakko sanoa, että hyvin nukutut yöunet. Kun on nukkunut kunnolla niin maailma hymyilee ja kaikki ihanat yksityiskohdat huomaa ihan eritavalla. Sitä osaa pysähtyä ja katsella maailmaa. Huonosti nukkuneena sitä keskittyy helpommin negatiivisiin juttuihin eikä kunnolla näe ympäristöään tai keskity mihinkään. (tässä selitys sille, miksi tässä blogissa on enemmän negaa kuin mitä haluaisin).

9. Mikä on ehdottomasti lemppari leivonnaisesi? Jos jaksat linkkaa resepti, niin voin testata. Ja ehkäpä teen siitä postauksen 😉

Ihan ykkösenä diggaan suklaamuffineista. Ja mokkaruuduista. Ja oikeastaan kaikesta missä on suklaata. Muffinini ja mokkaruutuni teen nykyään Tammen keittokirjan resepteillä. Tekijänoikeusjuttujen takia en uskalla tähän kopsata reseptejä.

10. Kissat vai koirat?

Kissat, niitä löytyy yksi kotoakin. Koiratkin on kyllä mukavia. Kunhan ne on koulutettu niin, että eivät hauku naapureiden riesana tai yritä hyökätä pyöräilijän päälle (molemmista ihan lähiaikojen kokemusta).

11. Tappeleeko kukaan muu aina ompelukoneen alalangan kanssa? 😀 

Oi, oma ompelukone olisi ihana. Olen vähän haaveillut sellaisesta. Mutta epäilen, että tulisiko sille käyttöä. Kässätunneilla en jotenkaan pitänyt niin paljon ompelukonepuuhista, kutominen ja virkkaaminen on olleet enemmän mun juttuja. Niissä on sellainen rauhallisempi tahti eikä kukaan säksätä koko ajan. Mut nyt syksyllä haaveilin ihan tosissani kansalaisopiston kurssista, jossa olisi ommeltu lastenvaatteita. Realistina kuitenkin totesin, että urheiluharrastukset täytyy nyt priorisoida, niillekin hätinä riittää aika ja energia.

 

Haastamiset ja uudet kysymykset

Olen huomannut, että tämä haaste on nyt kiertänyt täällä Lilyssä ahkerasti perheblogeja. En siis lähde nyt keksimään kysymyksiä ja haastamaan ihmisiä uudelleen. Sen sijaan jos täällä blogissani liikkuu joku yli 200 lukijan blogin bloggaaja (ja on vieläpä lukenut tämän postauksen tänne loppuun asti – epätodennäköistä, I know) niin haastan SINUT tekemään yllä kuvailemani hyväntekeväisyysyhteistyöpostauksen.

Suhteet Oma elämä

Muru n. 11kk

Nyt aika menee hurjaa vauhtia, ei meinaa perässä pysyä. Tätä kehityspostaustakaan en meinannut muistaa kirjoittaa (hieman epäloogisesti kyllä noteerasin kyllä tuon 11kk rajapyykin saavuttamisen keskiviikkona. Tosin sitä ennen mulla oli itseasiassa vaikeuksia kertoa Murun ikää, ja varsinkaan korjattua ikää. Olin yhtäkkiä unohtanut, että minkäs ikäinen se nyt onkaan :D).

Meillä on viimein opittu istumaan ihan ryhdikkäästi ja ilman tukea. Ja menemään istuma-asentoon. Useinmiten istutaan silleen, että jalat on siinä sivuilla koukussa, silleen vähä niinku sammakkoasennossa. Että kun on ensin oltu polviseisonnassa niin siitä sitten monesti lösähdetään tuolleen istumaan (vai lasketaanko tuota istumiseksi?). Myös jalat edessä suorassa törötetään välillä istumassa.

Meillä on alettu myös ottaa haparoivia konttausaskeleita. Jo useiden viikkojen ajan on otettu yksittäisiä ja kaksittaisia konttausaskeleita. Nyt 11kk kunniaksi niitä otettiin keskiviikkona jo liki kymmenen yhteen menoon ennen mahalle syöksymistä. Niin söpön näköstä kun meno on sellaista marssimaista missä käsiä heilutellaan eteenpäi silleen oikein korostetusti (äh, vaikee selittää, mut ehkä tän kehitysvaiheen nähneet ymmärtää…). Ja sen jälkeen konttausta onkin harjoiteltu melko ahkerasti (no, silleen melki joka tunti :D). Vielä on ryömintä nopeampaa ja tehokkaampaa ja varmasti siksi pääasiallinen etenemistapa. Mutta eiköhän tuo konttauskin tuosta lähde sujumaan.

Murulla olisi myös kova into nousta seisomaan. Polviseisonnassa meillä onkin jo pidemmän aikaa seisty, mutta nyt selvästi haluttaisiin jo jalkapohjat alle. Tätä yritetään treenata usein, eilen onnistui ensimmäistä kertaa. Yleensä homma kuitenkin päätyy sellaiseen puolispagaattiin kun toinen jalka petää alta ja liukuu suorana sivulle ja toinen jää polvelleen. Vaan voi sitä riemua jos äiti tai isä nostaa tukea vasten seisomaan (joo, tätä on tullut tehtyä, vaikka lääkäri sen kyllä vähän kielsi. Noh, yritän varmistaa, että pieni ei varpustaisi niin ei kai se niin paha…). Niiiiiiin huvittavan näköistä kun pieni peppu vatkaa kun tyyppi yrittää pysyä tasapainossa :).

Nukkumisten kanssa eletään jonkinlaista murrosvaihetta. Kun yöunet kestävät parhaimmillaan 14h (useammin nykyään kyllä n. 12h) niin kaksille unille ei oikein riitä päivässä tunnit. Yhdillä unilla illasta tulee kuitenkin turhan pitkä. Lopputulemana on lopulta se, että pitää ottaa ne toisetkin päiväunet, mutta ne venähtävät liian myöhälle. Ja sitten yöunille meno viivästyy. Hieman epäloogisesti trendinä tuntuu olevan, että mitä myöhemmin mennään illalla nukkumaan niin sitä aiemmin herätään aamulla.

Kellon puolesta unirytmit menee niin että klo 20.30-21.30 mennään unille, klo 10-12 herätään, klo 13-15 mennään päiksyille (kestää sit 0,5-2,5h) ja jos päiksyiltä herätty ennen (puol?) neljää niin toiset päiksyt alkaa yleensä 17-18 välillä ja kestää 0,5-1,5h. Silleen vähä säveltäen ja soveltaen aina. En enää useinkaan stressaa ja pähkäile niin paljoa vaan menee silleen fiiliksen mukaan.

Ruoka maistuu hyvin (kop kop kop). Aamulla menee sellaista aikuisten kaurapuuroa melkein saman verran mitä itsekin syön, eli pariin desiin nestettä tehty annos. Soseita menee kolmesti päivässä, päivällä ja illalla n. 200g lihapitoista sosetta. Välipalana yleensä sellainen pikkupiltti kasvissosetta ja lisäksi jotain muuta, esim hedelmäsosetta tai jogurttia tai jotain. Illalla menee vielä vauvapuuroa, mutta nyt olisi tarkoitus alkaa opettamaan hiljalleen kokonaan hiutalepuuroihin.

Muru on myös kasvanut oikein hyvin. Juuri edellispäivänä sitä tässä kotona punnitsin ja jos ei vaaka pahasti valehtele niin kuukaudessa olisi tullut sellainen 800g, eli nyt painoa olisi 9,5kg. Huih :). Ja pituuttakin on varmasti tullut kivasti.

Ja mitä kuuluu mammalle? No ihan hyvää. Lomat meni kivasti ja arkikin on alkanut ihan mukavasti. Ainut haaste on ne uniongelmat – monesti uni ei meinaa tulla silmään ja saatan herätä yöllä 2-6 välillä ilman, että saan enää unta. Menen aina murun kanssa samoihin aikoihin nukkumaan. Herään viimeistään siinä vaiheessa kun mies nousee (noin kuuden maissa – usein tosiaan nousen kyllä aiemmin). Teen aamulla hommia tietokoneella siihen asti kun Muru nukkuu. Päiväuniaikana yritän enemmänkin sitten rentoutua esim. kirjan avulla.

Perhe Lapset