Täysmatkan treeniohjelma venyttää aikataulun äärirajoille

Triathlonistin tilityksiä osa 3, jossa treenataan uudestaan täysmatkalle (koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis).

Mulla on Kööpenhaminassa täysmatkan triathlonkisat elokuussa. Kisaa varten treenaan kesän yhdeksän viikkoa kestävän treeniohjelman mukaan, jonka avulla pyritään optimoimaan kisakunto kisapäivälle. Kevätkauden intensiivisiin yhteistreeneihin verrattuna kesän yhdeksänviikkonen sisältää paljon enemmän pitkiä treenejä ja usean lajin peräkkäisiä harjoituksia. Ohjelman läpivieminen työn ohessa on kahden kesän kokemuksella välillä aika rankkaa –siis erityisesti päälle. Ajoittain on ollut havaittavissa lievää haluttomuutta tehdä päivän treeniä ollenkaan. Ajatus siitä, että kaikkina sunnuntaina on 4-5 tunnin pyörälenkki jonka päälle vielä juostaan 30min tai tunti, on saanut kyseenalaistamaan jopa koko treenaamisen. Minä kun olen tutkija enkä urheilija.

nayttokuva_2018-07-22_kello_21.19.38_0.png

Ero kymmenen tunnin treeniviikossa ja 16 tunnin treeniviikossa on huomattava: kymmenen viikkotuntia sujahtaa suhteellisen kätevästi muun elämän oheen. 16 viikkotreenituntia aiheuttaa huomattavaa pinnan kiristymistä ja olon, ettei tee mitään muuta kun töitä ja treenejä. Nyt on menossa 16 treenitunnin viikko, mutta olen onneksi mökillä ja ulkona on 30 astetta lämmintä. Vaikka kuuma sää asettaa pitkille juoksutreeneille tiettyjä haasteita, on tietysti paljon mukavampi treenata auringonpaisteessa kuin viime kesän tyylisessä jatkuvassa koleudessa. Nyt jopa meidän mökkijärvessä voi uida helposti ilman märkkäriä.

Ajoittaisessa treeniketutuksessa on kyse osaltaan siitä, ettei muuta elämää voi laittaa yhdeksäksi viikoksi tauolle. Viime vuonna oli pakko perua töiden takia kaksi kesälomaviikkoa, jotka olin ajatellut treenata ja levätä. Tänä vuonna putkiremontin aikataulu pakotti meidät asunnon myyntiin heti remontin aikataulun ja kustannusarvion selvittyä kesäkuun alussa, jolloin asuntosäätö on osunut päällekkäin aikaa vievien treeniviikkojen ja töiden kanssa. Vaikka treenaaminen auttaa asuntoketutukseen, kun pääsee purkamaan paineita ja ajattelemaan jotain muuta, lopputulos ei voi olla paras mahdollinen, jos kokonaiskuormitus on koko ajan tapissa. Kun tiesin varsin hyvin, että täpäritreeni syö hermoja, olin yrittänyt ottaa oppia viime kesältä ja pitää enemmän lomaa jolloin ehtisin vain levätä ja treenata, mutta jälleen tuli kapuloita rattaisiin minusta riippumattomista syistä.

Pitkissä treeneissä on tässä kokonaistilanteessa myös se haaste, ettei treeneihin pysty keskittymään yhtä helposti kuin lyhyisiin ja kovempiin treeneihin. Kun tehot ovat alempana, ajatus lähtee harhailemaan asuntokauppoihin ja vaikka mihin muuhun. Tietenkään perustreenin veto ei vaadi samanlaista keskittymistä kuin ääriveto, mutta jos liukuu liian pitkälle haahuiluääripäähän, treeni ei myöskään kehitä ja menee silloin tavallaan hukkaan. Pahimmillaan olen saanut itseni kiinni siitä, että olen miettinyt artikkelin korjauksia perusmatkan kisojen uintiosuudella. Joo-o, on hyvä ettei joudu kisapaniikkiin eikä stressaa harrastuksestaan liikaa, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Ei sinne järveen olla menty töitä tekemään!

Kaikkein helpointa mun on haastaa itseni juoksussa, joka on vahvin lajini. Olen tehnyt kovat vetotreenit oikeasti omaan tasooni nähden kovaa, ja koittanut venyttää sitä jaksamisen ja kestämisen yläpäätä korkeammalle. Pyöräilyssä suurin ongelma on, että tehot saisi parhaiten pidettyä ohjelmaan merkityllä tasolla, jos ajaisi treenit trainerilla. En kuitenkaan voi ajaa tuollaista pätkää traineria nykyisessä kodissamme näillä helteillä kuolematta lämpöhalvaukseen. Ulkona ajaminen toki onnistuu, mutta tavoitetasojen noudattaminen on vaikeampaa muun liikenteen yms. takia. Jos menen salille polkemaan wattipyörää, en saa tuntumaa oman pyöräni mittasuhteisiin. Olen soveltanut ja ajanut osin wattipyörällä mutta pääosin ulkona.

Uinti on kehittymisen suhteen vaikein nakki. Tämä johtuu siitä, että uinti on kiistatta heikoin lajini, ja minulla olisi vielä paljon opettelemista teknisellä puolella. Olen siksi ajoittain soveltanut ohjelmaa siten, etten treenaa vain nopeutta vaan yritän parantaa älylättäritestissäkin havaittuja puolieroja ja muita virheitä. Jos pääsen näistä mokista eroon, vauhtini paranee paljon. Toinen ongelma on, että huomaan ajoittain päästäväni itseni uinnissa liian helpolla. Koska uinti on minulle hankalinta ja on jo saavutus etten jätä treeniä väliin, lepsuilen. On tietenkin parempi saada rutiinia edes maltillisella tempolla kuin skipata koko treeni, mutta tiedostan etten välttämättä ole uinnissa jaksanut puskea itseäni riittävästi rajalle. 

Tämän kaikenkattavan itseruoskinnan jälkeen on todettava loppuun, että en ole kovin paljoa soveltanut noissa Excelin viikkotuntimäärissä, vaan aika tunnollisesti vetänyt ohjelman läpi. On saavutus olla yhdeksänviikkoisen countdown-ohjelman viikolla neljä, koska tämän jälkeen ohjelma kevenee olennaisesti. En ole myöskään ollut sairaana tai saanut pahempia lihasjumeja, joten ohjelman noudattaminen on ollut mahdollista. Vantaan perusmatka kesäkuussa meni olosuhteisiin nähden hyvin (samalla viikolla oli nyt jo myydyn asunnon ensinäyttö ja viisi tv-haastattelua, joten en ollut levännyt tarpeeksi) ja HHM:llä juoksin toistaiseksi parhaan puolimara-aikani. On siis syytä olla osin toiveikas sen suhteen, että Kööpenhaminassa menee odotusten mukaisesti ja pääsen maaliin.

Tämä Excelin seuraaminen on varmasti 90 prosenttia elokuun kisasuorituksesta. Lisäksi pidän voittona hetkiä, jolloin huomaan kehittyneeni. Maanantaina katsoin ensin Excelistä että pitäisi uida 4000 metriä ja matka tuntui ihan liian pitkältä. Sitten puin märkkärin päälle ja lähdin kiertämään mökin lähisaaria ja yritin samalla keksiä itselleni jotain positiivista sanottavaa omasta uinnistani. Huomasin, että en ehkä sukellustaustasta tms. johtuen saa monille tyypillistä avovesipaniikkia uidessani yksin järvessä, vaan oikeastaan tykkään paljon enemmän avovesitreenistä kuin allastreenistä. Välillä myös vartalon kierto tuntui toimivan aika hyvin, ja tuntui siltä, että kroppa on turbiini, jota kädet pyörittävät eteenpäin ja jalat tulevat ikään kuin mukana. Tässä olen kehittynyt paljon, ja uinnissa on välillä ihan mukava reippaalta tuntuva rytmi. Hyvä minä! (Takataskussa on vielä järeämpikin lohdutuskortti, mutta sitä saa käyttää vain, jos Köpiksen kisa menee aivan penkin alle ja joudun keskeyttämään jostain tosi nolosta syystä: kuinka moni astmaan kuolemaisillaan ollut ihminen edes treenaa triathlonin täysmatkalle. Niin, toivotaan tosiaan, ettei tätä säälikorttia tarvitse käyttää, kun ei mun lapsuuden sairaustaustalla ole oikeasti kovinkaan paljon vaikutusta siihen, mitä voin nyt halutessani tehdä.)   

uintikuva2.jpg

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys

Jos et sä soita

Asunnonvaihtosaagan osa 6, jossa löydetään vikaa on muistakin kuin itsestä

Minulla on maailmanluokan kosmetologi, jonka seesteinen olemus ja toimiva hoitolakonsepti ovat vertaansa vailla. Karoliina myy laadukkaita tuotteita, ja poistun aina tyytyväisenä hänen käsittelystään. Triathlonvalmentajani ovat erinomaisia, ja saavat minut tsemppaamaan treenissä ja tiristämään ne viimeisetkin irti lähtevät hikipisarat. Minulla on asiantunteva pyörämekaanikko, joka osaa huoltaa sähkövaihteilla toimivan cerveloni perusteellisesti, ja kertoo milloin vaikkapa takapakka pitää vaihtaa. Olen saanut hyvää palvelua myös paljon parjatussa Helsingin kaupungin hammashoidossa, vaikka ymmärränkin tässä kohtaa, että tutkimustyöni mahdollistaa hammaslääkärissä vierailun joustavammin kuin monen muun työn kohdalla, joissa aikatauluja voi olla vaikeampi sovittaa yhteen. Kerran sain Clas Ohlsonin myyjältä niin hyvää palvelua, että laitoin nimen kassalla muistiin ja kirjoitin myymäläpäällikölle jälkikäteen ylistävän palautteen työntekijästä. Nämä kaikki edellä mainitut oman alansa asiantuntijat tekevät työnsä intohimoisesti, palveluasenteella ja koen aina saaneeni heiltä jotain sellaista, mistä kannattaa maksaa. Olen siis tyytyväinen asiakas.

Mutta missä luuraat, sinä työsi intohimoisesti ja ammattitaidolla tekevä pankkineuvoja? Emme taida olla tavanneet.  

Tätä täytyy vähän selittää, koska en missään nimessä ole sitä mieltä, että saamani toivomisen varaa jättänyt palvelu olisi pelkästään kenenkään yksittäisen pankkineuvojan syytä. Monen kohdalla päinvastoin koen, että työntekijät ovat tehneet parhaansa, mutta heidän organisaationsa ei vaan mahdollista pankkiasiakkaalle laadukasta palvelukokemusta. Syitä on monia.

Henkilökohtaisia pankkineuvojia ei enää ole
Kun otimme Punavuoren kotia varten asuntolainan, pankissamme oli käytössä henkilökohtaiset pankkineuvojat. Joku oli siis perillä keissistämme, ja jos jotain muutoksia tuli, tälle henkilölle ei tarvinnut selittää koko stooria alusta, vaan hän tunsi tapauksemme. Tässä säästyi kaikkien aikaa. Nyt henkilökohtaisia pankkineuvojia ei enää ole, ja arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen selittänyt meidän polveilevan lunastajia tursuavan asunnonvaihtosaagamme alusta loppuun aina vain uusille ihmisille. Tässä ei säästy kenenkään aikaa, ja luulisi ettei tällainen ole myöskään pankin näkökulmasta kovin kustannustehokasta. Itse olen menettänyt noin puolet hiuskuontalostani uhrina epätehokkuuden alttarille. Jos on niin, ettei koko pankin tasolla kaikille laina-asiakkaille ole järkevää nimetä omaa pankkineuvojaa, systeemissä pitäisi olla joku erikoiskategoria tapauksille, jotka ovat niin monimutkaisia, että on parempi että yksi ihminen ottaa keissin hoitaakseen. No, eipä näytä olevan.

Kommunikaatio-ongelmat
Paitsi ettei henkilökohtaisia pankkineuvojia enää ole, kenellekään ei myöskään voi soittaa suoraan, vaan asiakas joutuu odottelemaan, että pankista soitetaan hänelle. Tämä johtuu varmasti osin tietoturvavaatimuksista, mutta olen varma, että palvelukokemusta voisi niistä huolimattakin parantaa. Kun minulla on kiireistä asiaa, kirjaudun pankkitunnuksilla palveluun ja avaan chatin, jonne rustaan muutamalla lauseella asiani.
– Chathenkilö: Aurinkoista päivää! Hienoa, että otit yhteyttä! Minä olen XX. Kuinka voin auttaa?
– Minä: Hei! Myimme asuntomme, mutta kauppa lunastettiin. Tarvitsisin pikaista yhteydenottoa, jotta myydyn asunnon osakekirjat saadaan toimitettua oikeaan paikkaan.
– Chathenkilö: Selvä. Tämän asian kanssa minä en valitettavasti voi auttaa, mutta kysyn lainapuolelta ehtisikö joku selvittää asiaa. Ole hyvä ja odota sulkematta chattia.
– Minä: Kiitos avusta! Odottelen täällä, että lainapuolen ihminen tulee linjoille.
20 minuuttia myöhemmin lainapuolen ihminen ei edelleenkään ole ehtinyt linjoille, ja chatti sulkeutuu jonkin automaattisen aikakatkaisun vuoksi. Avaan chatin uudestaan, ja viestittelen uuden chathenkilön kanssa, joka kertoo, että lainapuolelta soitetaan kyllä takaisin. Kuinka paljon eforttia olisi vaatinut, että ensimmäinen chathenkilö olisi selittänyt minulle, että lainapuolelta soitetaan minulle eikä tarvitse huolestua, jos chatti sulkeutuu. Mistä minä voin tietää että ”lainapuolelta soitetaan aina takaisin”!

Välillä lähettelen viestejä verkkopankkikirjautumisen vaativien järjestelmien kautta, mutta en saa mitään kuittausta onko kukaan lukenut viestejä. Viestiohjelmia on kaksi, ja niiden ero on epäselvä eikä sitä edes yritetä selittää missään. Kumman järjestelmän kautta minun kannattaa lähestyä pankkineuvojaa, jos asialla ei ole niin kiire, että kannattaisi hillua chatissä? Ei mitään hajua. Laitan siis viestejä molempien järjestelmien kautta, eikä se voi olla pankin kannalta kustannustehokasta.

Toimintatavat eivät herätä luottamusta
Käymme lainaneuvotteluja useiden henkilöiden kanssa prosessin eri vaiheissa. Arviot siitä, mikä olisi maksimi määrä lainaa heittelevät 100000 eurolla. Pinnani meinaa katketa siinä kohtaa, kun edellisen asunnon myytyämme tarkka myyntihinta tiedossani kysyn uudelleen hintaa, jonka uusi ostettava asunto saa maksimissaan maksaa. Selitän ensin, että meille jää edellisen asunnon myynnistä säästöön näin ja näin paljon. Pankkineuvoja heittää tähän kohtaan ihan pöyristyttävän luvun. Selitän uudestaan, ja sitten hän sanoo: ”aa niin aiotte siis laittaa nämä edellisen asunnon myynnistä saadut rahat uuden asunnon maksamiseen?”. Niin, tätähän koitin koko ajan sanoa. Ja eikö näin yleensä toimita? Kenenkään mielestä ei olisi meidän tilanteessamme loogista ostaa tuloihimme näiden hintava kämppä velaksi ja seisottaa edellisestä kämpästä saatua myyntivoittoa samaan aikaan tilillä. Herättää tosi paljon luottamusta näiden pankkiasioiden hoitamiseen, jos on jatkuvasti sellainen olo, että osaisi maallikkona laskea laina-arviot paljon paremmin kuin pankin työntekijät.

Toinen kurkistus kuilun reunalta koittaa, kun yksi asiasta perillä ollut pankkineuvoja jää lomalle ja puikkoihin hyppää uusi tyyppi. Koska pankin ja asiakkaiden väliseen kommunikaatioon tarkoitettu viestijärjestelmä on ulkoasultaan ja muultakin käytettävyydeltään todella huono, uusi henkilö ei löydä viestiketjuun kirjoittamiani ohjeita siitä, minne myymämme asunnon osakekirjat pitää lähettää kaupantekoa varten. Hän näkee toisiksi uusimman viestin, ja meinaa toimia sen mukaan –mutta soittaa sitten vielä kaikeksi onneksi ennen, kun tekee kohtalokasta virhettä. Tästä keissistä käy ilmi, etteivät edes pankin omat työntekijät pysty luotettavasti käyttämään pankin viestijärjestelmää. Palvelusuunnittelu, anyone? Mulla hyppää sydän kurkkuun, kun ajattelen meidän osakekirjoja seilaamassa väärään paikkaan. Pahimmalta tuntuu ajatus kaupantekotilaisuudesta, jonne olisimme lunastajan, isännöitsijän ja lunastajan pankin toimihenkilön kanssa kokoontuneet ja sitten kävisikin ilmi, että meidän pankkimme on sössinyt eivätkä osakekirjat olekaan tulleet perille. Onneksi näin ei käynyt, mutta edes ajatuksen varjo tällaisesta tilanteesta murentaa pankkiani kohtaan tuntemani luottamuksen rippeet tomuksi.

Voisin kirjoittaa kirjan siitä, miten tätä lähes kaikille osa-alueille ulottuvaa säätämistä voisi parantaa asiakkaan näkökulmasta. En kuitenkaan tee sitä tässä, vaan olen laittanut pankille palautetta useita kertoja. Jos pankkini haluaisi lyhyesti selitettynä päästä kosmetologini kanssa samalle tasolle, sen pitäisi tuottaa minulle vähintäänkin kokemus siitä, että sen toimintaan voi luottaa. Luottamuksen saavuttamisessa auttaisi, jos monimutkaisesta kokonaisuudesta vastaisi yksi henkilö, joka osaisi asiantuntemuksellaan antaa meille sellaista palvelua, jota emme olisi osanneet tuottaa itse paremmin. Pitkälle pääsisi jo sillä, jos kommunikaatio toimisi eikä isoilta tuntuvia virheitä jatkuvasti sattuisi.

Toki pankkia voi vaihtaa, mutta ole kavereilta kuullut, että tilanne on koko sektorilla palvelun suhteen vähän tyyppiä suo siellä vetelä täällä. Kaikkialla on liian vähän henkilökuntaa, ja jos joku pankki ryvettyi Panaman papereissa, toista syytetään rahanpesusta Virossa. Hyvää vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan tunnu olevan markkinoilla.

osakekirja.jpgVoisitteko kiltit lähettää tällaiset aika kalliit lippulappuset oikeaan konttoriin oikeaan aikaan ilman että mun tarttee joka käänteessä päsmäröidä? 

Puheenaiheet Sisustus Raha Uutiset ja yhteiskunta