Punastus

16.10.2017 punastus

Tänä syksynä sukka ei hierrä

Olen se tyyppi, joka menee yli puolet vuodesta ilman sukkia, keväästä aina pitkälle loppusyksyyn. Sinä aikana kaikki sukat mystisesti katoavat ja jo senkin takia sukatta olo jatkuu usein pidempään. Olen jo vaihtanut syksyisempiin kenkiin, mutta edelleen vetelen ilman sukkia. Tänä vuonna teen luultavasti henkilökohtaisen ennätykseni, sillä lähdemme viikon päästä reissuun lämpimään ja palaamme vasta marraskuun puolivälissä.

Sukka sukkarum, tämä tuntuu olevan ongelmallista kanssaihmisille. Ettet nyt vaan vilustu. Hyväähän he tarkoittavat ja toki itseänikin vähän nolottaa paukata vieraisille paljasjaloin kun ulkona jo pakastaa. Mutta hyvin pärjään ja kiitos huolehtimisesta. Olen sitä paitsi lähes varma, että sukattomuus jopa vahvistaa immuniteettia ja sairastun harvemmin, jos koskaan, flunssaan. Olen itseasiassa lukenut suomalaisesta miehestä, joka käveli ulkona kesät talvet paljain jaloin eikä ollut ikinä kipeänä. My hero. Häneen peilaten oma elämäntapani on aika kesy.

Reissun jälkeen luultavasti iskee kunnolla tajuntaan tämä pohjoisen pallonpuoliskon ikävin puoli. Ihana lähteä näihin aikoihin matkalle, mutta palaaminen pahimpaan pimeyteen tuntuu jo nyt melko epämiellyttävältä. Kaipuusta aurinkoon kertoo hyvin paljon se, että liikutuin syvästi kyyneliin saakka kun tajusin, että tulen kokemaan kolme viikkoa valoa ja lämpöä ihan just kohta. Sielu kaipaa eheytymistä.

Auringon lisäksi sieluni halajaa myös lomaa. Tää mennyt vuosi on ollut aivan liian raskas ja havahduin tuossa pari kuukautta sitten siihen, että useita kuukausia on menty noin yhden vapaapäivän viikkotahdilla, enkä ole ehtinyt kunnolla palautumaan. Nyt olen pitänyt enemmän vapaapäiviä, mikä on tuntunut ihan sanoinkuvaamattoman ihanalta. Puhumattakaan tulevasta matkasta lämpimämmille seuduille. Kolme viikkoa lisää stressitöntä ja sukatonta aikaa.

Viikon päästä siis Rooman ja Amalfin kautta Albanian rannikkoa pitkin Korfulle ja sieltä Ateenaan. Oletko käynyt jossain näistä kohteista? Kaikki vinkit erityisesti Albaniasta otetaan ilolla vastaan.

Kuvat eiliseltä päivältä Lapinlahden Lähteeltä.

Suhteet Oma elämä Matkat

15.10.2017 punastus

Meidän koti

Ei, kuvissa ei ole meidän koti, vaikka otsikko antaa hämäävästi niin ymmärtää. Kuvissa on meidän Köpiksen airbnb-koti elokuussa kun viimeksi kävimme siellä. Se on meidän henkinen koti, Kööpenhamina siis.

Meidän koti-kotona asuu kaksi kissaa (Maissi ja Olga), siskoni Laura sekä tätä nykyä myös poikaystäväni Maukka. Avoliitto on väliaikainen ja kestää putkiremontin ajan, mutta jo nyt mietin, kuinka osaan olla niin, ettei toinen ole koko ajan arjessa läsnä.

Meidän rakkautemme täytti pari viikkoa sitten viisi vuotta ja meille on ollut aika itsestäänselvää se, että molemmilla on omat kodit. Viihdytään hyvin omissa oloissamme ja myös parisuhde kukoistaa, kun ei olla kaiken aikaa yhdessä. On jäänyt aikaa kaipaukselle.

En sano, etteikö monella toimisi varsin hyvin se, että muutetaan nopeasti jo suhteen alussa yhteen. Taisin itsekin alkuaikoina kuvitella, että tietenkin ollaan kohtapuoliin avoliitossa, koska se vain kuuluu asiaan. Ehkä myös niihin aikoihin, monen vuoden yksinolon jälkeen, ajatus tuntui houkuttelevalta ja turvalliselta. Viimeinkin joku ihana, jonka kanssa pesiytyä.

Onneksi kuitenkin päätimme rakentaa suhteemme muulla tavoin ja helppoahan se oli siinä mielessä, että asuin ensimmäiset kahdeksan seurustelukuukautta toisessa kaupungissa. Tuona aikana luotiin se pohja suhteelle, jossa ollaan täysillä mukana, mutta kuitenkin niin, että molemmat säilyttävät vahvan itsenäisyyden. Vaikeaakin on ollut välillä, tietenkin, mutta samalla hyvin kasvattavaa. On ollut pakko kohdata omat epävarmuutensa ja heikkoutensa, joita oli paljon. Rakastuminen ja varsinkin oman sielunkumppaninsa löytäminen tuo vääjäämättä myös ne omat pimeät puolet esille, halusi tai ei.

Onkin ollut mahtavaa huomata, että tuossa hän nyt silti tönöttää, vaikka on joutunut näkemään ei-niin-kauniin puoleni. Tai ehkä hän on tuossa juuri siksi, kuka ties.

Loppujen lopuksi sillä ei ole juurikaan väliä asummeko yhdessä vai erikseen, sillä meidän kodit on toistemme sydämissä. Hän on mukana minne tahansa menenkin ja toivottavasti myös toisin päin.

Suhteet Sisustus Oma elämä Rakkaus