Mahtava viikonloppu kerrakseen. Meillä molemmilla on viime aikoina ollut vapaita viikonloppuja enemmän kuin ehkä koko nelivuotisella taipaleellamme yhteensä ja on ollut ihanaa viettää niitä kuin normaalit ihmiset. Lauantai oli retkipäivä, käytiin Sipoonkorven kansallispuistossa. Eka Tiksiin junalla ja pyörillä korpeen. Lähdettiin tapamme mukaan vähän soitellen sotaan, huonosti syöneenä, minä vielä vähän puolikuntoisena. Paluumatka 25 kilometriä päätettiin polkea, koska eihän se ole kuin puolet enemmän kuin Tikkurilaan. Kuuluisat viimeiset sanat, sillä matka tuntui about iäisyydeltä ja voimat meinasi loppua kesken. Mutta kotiin päästiin! Koko Sipoonkorven reissuun meni noin kuutisen tuntia ja kilometrejä taisi tulla 35 ainakin. Tää on aina sama homma. ”Ihan pieni lenkki vaan” muuttuu monituntiseksi voimienmittelöksi ja nälkäsaagaksi. Ei ollut nimittäin eka kerta!

Sunnuntai valkeni meille jo hyvin varhain, liekö syynä kropan ylikierros kun on edellisenä päivänä tehnyt koko viikon liikunnat kerralla… Eli mitäs muuta sitä aamulla keksisikään tehdä kuin lähteä pyöräilemään! Oli ihana parituntinen, samettinen aamu. Aurinko paistoi matalalta ja loi alkusyksyisen valon vaikkakin lämmitti samalla. Soisin näiden aurinkoisten syyspäivien jatkuvan pitkääään! 

Makoisien päikkäreiden jälkeen tehtiin vielä toinen fillarirundi, kuinka ollakaan. Alkaa kuulostaa jo pakkomielteiseltä toiminnalta, mutta ei tuolta ulkoa malttanut olla pois. Kerrankin vapaata ja aurinkoa samanaikaisesti.

Löysin Eteläsataman holleilta nuo alasvievät portaat, kiehtovia kolosia nuo tuollaiset. Teki mieli pulahtaa. 

Kuvat poikaystävän ottamia, sillä tämä oli juuri se viikonloppu jolloin päätin jättää kameran kotiin. Mikä lie idea, sillä kaupunki tuntui olevan juuri nyt kauneimmillaan.