Sisäistä voimavaraa talven varalle
Täällä ollaan. Syksyisellä landella Etelä-Karjalan perukoilla nimittäin. Muutaman kuukauden aikana ympäristö on ottanut syysasun ylleen ja naapuri korjaa satoaan puimurilla. Itsekin pohdin omaa elämääni taas kertaalleen. Täällä maaseudun rauhassa ymmärtää, kuinka omakin elämä lähtee helposti poluille, jotka ovat ulkoapäin ohjautuvia, jonkin muun sanelemia. Ympäröivä maailma on hektinen ja kiireinen, helposti mukaansa tempaava. ”Miksi?”, kysyn itseltäni noin sadannen kerran. Miksi minäkin, jonka sisimmässä on rauha ja sitä kautta voima, lähden mukaan tuohon menoon.
Hiljaisuus ja ulkoisten ärsykkeiden puuttuminen tuovat takaisin sille lähteelle jolla on eniten merkitystä. Itsen lähteelle, sisäiseen tuleen. Pikkuhiljaa taas löytää sisältä ulospäin ohjautuvuuden ja vahvuuden olla lähtemättä mukaan ulkoisten tekijöiden tuomiin impulsseihin.
Haluan vahvistaa sisintäni tulevaa pimeää kautta varten. Haastava vuodenaika, jota varten on hyväkin kerryttää henkistä varastoa. Vähän niin kuin karhut menevät talviteloille, voi ihminenkin pysähtyä ennen talven koitosta. Hiljentyä ja vahvistua sitä kautta. Pimeään vuodenaikaan ei yksinkertaisesti liity samat lainalaisuudet kuin auringon täyttämiin kuukausiin. Ainakin omalla kohdallani on tärkeää muistaa armollisuus itseään kohtaan ja rajallisten voimavarojen taloudellinen käyttö. Talviseen aikaan olen puoliteholla käyvä, mutta se on aivan normaalia. Normaalia ei ole se, että meidän oletetaan täällä Pohjolassakin toimivan täysillä ympäri vuoden.
Mitkä ovat niitä asioita, joita tekemällä voit lisätä voimavarojasi nyt syksyllä ja silloin kun pimeys kiertyy pahiten ympärille? Mitä asioita voisit karsia elämästäsi, jotta pimeä aika olisi helpompi kestää? Kuinka voisit muuttaa suhtautumistasi pimeään? Voisiko itse pimeys ja sen aiheuttama mahdollinen tehojen vähentyminen ollakin itsesyventymiseen keskittyvää aikaa?
