Viimeistä viedään tässä monen kissakämpän välisessä huitelussa. Kissaveljesten äiti nimittäin palaa reissulta huomenna ja itsekin lähden landelle. Omia kissoja tulee kaitsemaan anoppi, joka sattumoisin asuu samalla kadulla. 

Toisten ihmisten nurkissa oleminen saattaa toisinaan inspiroida ihan mielettömästi. Kodeissa on asukkaidensa henki ja sielu, parhaimmillaan sen aistii ja sitä pääsee itsekin hengittämään. Vaikken kyseisten kissaherrojen emäntää tunnekaan, niin pidän hänestä suunnattomasti kotinsa ja kissojensa perusteella. Myös lemmikit kertovat omistajistaan paljon (mielikuvien tasolla siis, ei ne oo puhuneet vaikka olishan sekin huippua!). Et moi vaan Hanna jos luet tätä 🙂

Miten onkin, että aina ennen lomaa kasaantuu hirmuisen paljon kaikkea tekemistä? Haluaisin mieluusti pehmeän laskeutumisen lomaan, mutta tällä viikolla on ollut päivät täynnä kaikenlaista aamusta iltaan. Otetaan oikein viimeisetkin mehut pois. Mutta huomenna tähän aikaan olen jo landella. Rauhassa ja hiljaisuudessa.