Viikko 35: asiat, jutut ja hommat

Tällä viikolla on ollut aikaa. Duunipuolella ainoastaan joogaohjaukset, eli vapaa-aikaa on ollut ruhtinaallisesti. Ihanaa. Alkava viikkokin jatkuu samalla tavalla. Aikaa: löytyy. (Ettei nyt menis ihan lesoilun puolelle, niin kyllähän se palkkapäivänä sitten kivistää ja rajusti!)

Viikon teemana on mitä ilmeisemmin ollut kesän virallinen loppu. Kai sitäkin asiaa joutuu vähän työstämään ennen kuin on valmis menemään uuteen. Luin erään tutun fb-päivityksen liittyen siihen, että hänen ajanlaskunsa ja vuodenkiertonsa alkaa aina syksystä. Taitaa muuten pitää paikkansa omallakin kohdalla, on nimittäin suuri uudistumisen ja uuden aloittamisen tarve. Kait toi koululaisuus on iskostunut niin vahvasti selkäytimeen, että siitä on vaikea pyristellä irti. Ja sitten tammikuussa voi pistää elämänsä taas uusiksi, kuinka kätevää!

Jos verrata pitää, niin tää viikko on ollut edeltäjäänsä ainakin hitusen verran kivempi. Ei taaskaan mitään ihmeellistä, mutta siinähän se taika juuri piileekin. Ei-niin-ihmeellisten asioiden ja juttujen arvostamisessa. (Asiat ja jutut ja hommat, elämäni kolme tärkeintä!)

Tää on ihan maininnan arvoinen, nimittäin nyhtis-neitsyys meni! Sain puolikkaasta paketista aikaiseksi riisipastan kaveriksi bolognesen, joka oli ihan maittavaa, joskaan ei tajunnanräjäyttävää. Täytynee antaa vielä toinenkin sauma nyhtikselle, sikäli mikäli sitä enää koskaan käsiini saan.

Alkuviikosta kävin korkkaamassa Holidayn. Onpas tää viikko ollut eka kertoja pullollaan! 

Alan ehkä näissä ruokahommissa jo toistaa itseäni, mutta dumplineja tuli taas syötyä muutamana päivänä. Best of the best.

Partsilla tein tänään varsin laihan sadonkorjuun: yksi herneenpalko, jonka sisällä yksi herne. Aika hyvin noin niinku koko kesän sadoksi.

Perjantaina olin lapsenvahtina yömyöhään saakka Länsi-Helsingissä. Sinne oli väen vängällä mentävä pyörällä, vaikka tiesin, että paluumatka tulee olemaan yöllä. Piti oikein uhmata kohtaloaan ja lähteä vielä lyhintä reittiä Keskuspuiston läpi kotiin päin, voin sanoa että ajoin TÄYSII. Pelotti ihan hulluna. Ei niinkään puskaraiskarit, vaan mielikuvitus lähtee kiitämään älytöntä vauhtia kun joudun pimeeseen metsään yksin. Kaikki örkit ja sensellaiset pelottaa!

Ja olihan tällä viikolla nää saaristohommatkin. Ihan ekki kerta muuten tuollakin laivalla. Poikaystävä se siinä polleena esittelee uusia kenkiään! 

Bongaa postauksen kissat.