Haikeutta ilmassa

Last days in Sg4.jpg

Tätä se expat-elämä usein on. Kuukausikaupalla neuvotellaan ja odotellaan. Ja sitten kun alkaa tapahtua, niin tapahtuu nopeasti. Koko elämä mullistuu hetkessä, vaikka siihen on toki osattu varautua. Viikon päästä olemme jo Suomessa ja elokuussa ihan uudessa maassa. Nämä ovat viimeiset päivät Singaporessa.

Haikeaa, surullistakin, mutta toisaalta odottavan jännittynyttä. Taas uusi seikkailu edessä. Ihan pian. Aiemmin kirjoitin uuteen maahan muuttamisen mahtavuudesta. Miten rakastankaan tällaista elämää, saamme aloittaa taas ihan alusta, uusi elämä ja suuri muutos. Jonkun toisen pahin painajainen on oman elämäni suola.

Last days in Sg5.jpg

Silti juuri nyt tuntuu surkealta. Meidän ihana kotimme, kotikatumme, uima-altaamme, kaverimme, rutiinimme, ruokamme, kaupunkimme, ilmastomme ja kaikki. Kahdessa vuodessa on tapahtunut enemmän kuin ikinä osasimme odottaa. Singapore on ottanut paljon, mutta antanut toki vielä enemmän. Tänä aikana olen oppinut monta tärkeää läksyä elämästä, terveydestä, maailmasta, yhteiskunnasta, luopumisesta ja rakkaudesta. Ja kahdesta on tullut kolme. 

Tulen ehdottomasti kirjoittamaan vielä kokemuksiani Singaporesta ja mitä kaikkea se onkaan minulle antanut ja mitä olen Singaporen-elämäni aikana oivaltanut. Mutta nyt, kun koti tyhjenee ja haikeana ikävöin kaikkea jo valmiiksi, en voi kuin listata lohdutukseksi asioita, joita en tule kaipaamaan Singaporesta.

Last days in Sg2.jpg

 -Jatkuvaa hikoilua. Oli aamu, päivä, ilta tai yö, jos menen ulos, tulee hiki. Pian, oi pian, saa taas tuntea olonsa raikkaaksi. 

-Päivittäistä muistutusta omasta hyväosaisuudesta ja siitä, ettei voi pelastaa koko maailmaa. On vain hyväksyttävä oma lokeronsa tässä globaalissa yhteiskunnassa ja opittava elämään rinnakkain kolmannen maailman kanssa. Asia, jonka oppiminen on ollut minulle suurin moraalinen koetinkivi ja paljon pohtimista vaatinut opetus. Tulen kirjoittamaan aiheesta paremmalla ajalla, kun ehdin kirjoittaa ajatukseni selkeämpään muotoon.

-Gekkoja, muurahaisia ja satunnaisia torakoita. Tämä on eläinten valtakunta, mutta en vain koskaan oikeasti oppinut hyväksymään torakoita keittiössäni. Mahtavaa, kohta voi jättää ruokia edes hetkeksi pöydälle ilman, että ne kuhisevat muurahaisia, eikä tarvitse säikähtää gekkoa yöllä pimeässä kulkiessani. Pian voi taas ostaa kukkia kotiin, ei tarvitse välittää seisovasta vedestä ja hyttyset ovat vain ärsyttäviä, eivat pelättäviä.

-Vanunulenkkien vaikeutta. Kohta pääsemme taas kunnon kävelyille, eikö tarvitse pelätä vauvan läkähtyvän vaunuihinsa. Aahh, päästäpä lenkille mihin aikaan tahansa! Ajatus on tällä hetkellä itselleni täyttä utopiaa. 

-Hitaasti käveleviä ihmisiä. Miksi Aasiassa kaikki kävelevät niin hitaasti? Mulla on kiire, miksi jumitatte mun edessä.

-Singaporelaisten rakkautta hisseihin. Vaikka vieressä olisivat rullaportaat, tunkevat paikalliset aina hissiin. Ennen tuo ei minua häirinnyt, mutta vaunujen kanssa ärsyttää suunnattomasti, kun täysin terveet ihmiset täyttävät hissit ja vaunujen kanssa odotan josko mahtuisin seuraavaan tai sitä seuraavaan hissiin.

Last days in SG1.jpg

-Singlishia. Englantini on taantunut suunnattomasti paikallisten kanssa kommunikoidessani. 

-Huonosti ajavia taksikuskeja. Taksit ovat ihanan halpoja, mutta pahoinvointia aiheuttavaa pumppaavaa ajotyyliä en jää kaipaamaan.

-Kalliita hintoja. Ruokakauppalaskumme tulevat romahtamaan tulevassa kotimaassamme. 

-Jatkuvasti muuttavia liikeitä. Singapore kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, mutta voisivat päivittää kehityksen myös netissä. Kerran jos toisenkin olen hakenut netistä jonkun erikoisliikkeen osoitteen, suunnistanut sinne ja kas kummaa, kauppa onkin muuttanut jo toisaalle.

Last days in Sg3.jpg

Pikkujuttuja, tiedän ja olen niiden kanssa oppinut elämään. Mutta iloitaan nyt noista eroon pääsemisestä sekä kaiken uuden ja jännittävän odottelusta ja ikävöidään myöhemmin. Nyt laitan koneen kiinni ja nautin täysillä viimeisistä päivistä tässä, niin rakkaaksi tulleessa Aasian pikku ihmemaassa. 

—-

En aio kadota, mutta jos minusta ei hetkeen kuulu, olen jumahtanut Suomessa lomavaihteelle ja palailen taas syksymmällä. Tai kenties jo aiemmin. Sillä välin Instagram päivittyy pikku tuokiokuvilla säännöllisemmin. Ja kun nimet ovat lopullisesti paperissa, paljastan mistä päin maailmaa Puolisoviisumi syksyllä jatkaa säännöllisen epäsäännöllistä päivitystahtiaan.

Iloista kesäkuuta kaikille!

Kommentit (2)
  1. Monta tuttua juttua, mutta kukat, mitä ihmettä? Kyllä meillä on käytännössä koko ajan tuoreita leikkokukkia, eikä hyttysiä silti ole. 🙂 Vesi pitää vain vaihtaa 1-2 päivän välein, mutta tämä on toisaalta hyvä tapa missä tahansa.

    1. Me kokeiltiin alussa kukkia, mutta ne keräsivät ei-toivottuja pikkuhyönteisiä. Ollaan myös aika laiskoja vedenvaihtajia, joten annettiin suosiolla olla 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *