Tänään se alkoi. Lenkillä en oo vielä kerinny käymään, mutta ensimmäistä kertaa tein aamulla tän pihan lumityöt. Jääkaappi on täynnä terveellistä ruokaa. Siellä on yks munakoisokin, mitä en oo ikinä maistanu ennen.  Kahvit jäi tänään (+ seuraavat 2 viikkoa) juomatta ja sen ansiosta täällä kirjottelee kiukkunen zombimutsi. 

Mun surullinen maha näyttää tässä vaiheessa tältä

(kyllä meillä oikeesti pedataan sänkyä, en ymmärrä miten blogiin päätyy aina nää kuvat)

Sain ympärysmitasta, mahan leveimmästä kohdasta ja jenkkakahvojen päältä kokonaiset 99cm mittanauhaan. Jaiks.

Tavoitteena saada senttejä pois, pudottaa 10-12 kiloa painoa, kiinteyttää ja olla ens talveen mennessä kivan näkönen, omissa silmissä. Apuna vähähiilarinen ruokavalio (ensimmäistä kertaa näin tiukka), polviin asti ylettyvät lumihanget, mies tukena ja oma pää vahvana. Mä pystyn tähän.

Kahdentoista kilon pudotus kuulostaa hurjalta mun korviin. Mutta 164 senttimetrillä ja 67 kilolla oon yhden kilon päässä ylipainosta. Vaikka pudottaisin kokonaiset 12 kiloa, olisin silti normaalipainonen. Hassua, koska en oo pitäny itteäni mitenkään isona.

Älkää pelätkö, tästä ei tuu mun surkeaa treeniblogia, enkä tuu näistä asioista vauva-asioita useammin päivitteleen 🙂 Kunhan nyt alkuun pääsen ja mikä sen parempi motivaatio, kun tuoda näin ällöttävä kuva julkisesti esille. 

Pitäkää peukkuja – on meinaan ihan tuskaa olla ilman kofeiinia!

Eilen se iski ja kovaa. 
Siis yök! Näyttääkö mun kroppa oikeesti tältä?

Synnytyksestä on 3 kuukautta, enkä pysty vieläkään astuun ovesta ulos ilman mun äitiyshousuja. Kesän helteillä ostetut mustat caprilegginssit, missä kangasta ulottuu melkein kainaloihin asti. Niistä on tullu mun luottohousut ja ilman niitä maha vaan löllyy.
Yök, yök ja yök.

Ennen eilistä tyttöjeniltaa huomasin, että housut on pyykkikorissa. Perhana. 
Kävin koko vaatehuoneen vaatteet läpi, puhisin ja ängin päälleni, mut ei. Mikään ei tuntunu samalta. Kaikkien muiden housujen päälle mun vyölaukkumaha vaan tipahti roikkumaan, vaikka kuinka vetelin vatsaa sisään. Superyök!

Lopulta löysin yhdet kivat pöksyt ja niihin sopivan (lue: puhtaan) paidan ja rojahdin sohvalle odotteleen kyytiä.
Sattumoisin olin jättäny meikkipeilin edessä olevalle pöydälle ja se osotti mun mahaan. Peilistä heijastu pelkkiä makkaroita. Mun vyölaukkumahani. Yök, yök ja taas yök. 

Se oli se hetki kun päätin, että enää en vaan mieti pitäiskö alkaa tekeen jotain. Nyt on pakko. Hain muuten ne äitiyshousut sieltä pyykkikorista..

Kristaliina oli mun onnekseni pähkäilly täysin samoja asioita ja vinkannu blogiinsa kiloklubin sivut. Klik klik ja siellä mäkin nyt oon.
Tän päivän ruokasaldona superhiilihydraattinen smoothie ja pari siivua pizzaa, mut huomennahan tää vasta alkaa. Jokainen tarttee yhden sokeripommipäivän ennen rankkaa sokerittomuusdieettiä ja lumihangissa juoksemista. 

Rekisteröinnin yhteydessä kävin muuten vaa’alla. Oon lihonu synnytyksen jälkeen NELJÄ kiloa. Järkyttävää ja tosi-tosi noloa.