Arkinen olohuone

Olohuone on kodin keskiö. Siellä syödään, jutellaan, katsellaan leffoja, maalataan, säilytetään käyttämättömiä lattialautoja, nukutetaan Mikromiestä, luetaan, nautitaan elämästä, ja kuivataan pyykkiä. Ikean sängystä tuunatulla sohvalla makoilee ihmiskunnan ihannoima Mikromies. Hänen yksityisyyttään varjellen pikselöin hänet kuin pahamaineisen rikollisen. Sohvassa oli aikaisemmin vain selkänoja, kun kiinnostukseni projektia kohtaan lopahti kesken, enkä viitsinyt tehdä sivunojaa samantien. Wombon tyytymättömyydestä sohvaan ilmestyi sivukaide ja sohvan tyynymaailma ei enää etsi helpointa reittiä kohti lattiaa.

Olohuoneen pinta-ala on 25 neliömetriä, joten se ei ole kovin iso, mutta muutamat aikaisemmat kotimme mahtuisivat sen sisälle kokonaan 🙂 Seuraavaksi olohuoneesta vaihtuu verhot yksilöihin, joiden omasta persoonasta voisi kirjoittaa huumehöysteisen novellin.

Ruokapöydän kohtalona on olla värikkäämpi ja persoonallisempi. Sen kiiltävän maalipinnan tuhoksi koituu raspi, höylä ja tasohiomakone. Kolmikon voimalla revimme luonnollisen puun esille paksujen kerrastojen alta ja annamme puun nauttia itsestään seuraavat viisi minuuttia. Pintaan puu saa vielä tuntematoman kerroksen maalia ja kaverikseen mahdollisesti erinäköisiä eliöitä kuvaavia sapluunamaalauksia ? ? ? Nyt Pöydällä on kasa Mikromiehen tulevia vaatteita, jotka Wombo haki kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi, kun he halusivat päästä niistä eroon. Vaatteet odottavat pesua ja Mikromiehen kasvua noin kolmellakymmenellä sentillä. Pöydällä säilytetään myös kuolleita ruusuja ja niiden eläviä ystäviä.

Olohuone odottaa varallisuuden kasvua kokeakseen kultaisen renesanssinsa vasaramme alla 🙂 

Wombo osti syntymäpäivärahoillaan itselleen keltaisen nojatuolin, jonka on vallannut sininen ystävä, Commander Shran Andorian Imperiumin vartiostosta.

Kirjahyllyn yläpuolella on Biisoni ja vanhan öljypolttimen termostaatti, jonka tilalle tulee joskus maalämpöpumpun säätöyksikkö, jotta järjestelmä tajuaa että sisällä on jo 19.5 astetta eikä lämmitystä tarvitse enää jatkaa. Sellainen olohuone meillä on…

Koti Sisustus Vanhemmuus

Aterrados Argenttiinalaista kauhua pimeälle talvi-illalle

Muutaman viikon ajan olen halunnut katsoa Aterrados elokuvan ja vaikka en ole kauhun ystävä, oli tämä pakko nähdä. Tavallisesti nautin scifi, toiminta, anime, animaatio ja komedia elokuvista. En nauti puolentoista tunnin suspense maratonista, joka päättyy siihen etten uskalla mennä vessaan ilman pesäpallomailaa, enkä halua nukkumaan ennen kun kaikki kaapit/komerot on kayty läpi. Aterrados lisäsi listaan myös monsterit, jotka näkyvät vain tietystä kulmasta tai varjonpuolelta. Hirviöitä voisi verrata Doctor Who sarjan parhaaseen jaksoon Don’t Blink, jossa epämielyttävät alienit piinaavat ihmisiä. Jaksossa otukset, jotka olivat enkelin muotoisia kivipatsaita, olivat kivettyneitä kun niitä katsoi, mutta liikkuivat salamannopeasti kun silmät meni kiinni. Enkelit siirsivät uhrinsa menneisyyteen ja “söivät” tämän nykyisyyden.

Kuva julisteesta IMDB:stä

Ainoa syy katsoa Aterrados oli leffan mahtava juliste, jonka näin Netflixin uusimpien elokuvien listassa. Elokuva oli kammottavan pelottava, kerronnaltaan rauhallinen, eikä se mässäillyt väkivallalla tai yrittänyt pelottaa katsojaa kovilla äänilla. Sen kammottavuus lähti tietämättömyydestä, johon ei vastattu elokuvassa ollenkaan, muttei se tuntunut haittaavan.

Aterrados on Argenttiinalaista tuotantoa ja sen voi käydä katsomassa Netflixistä. Elokuva oli kauhuelokuvaksi erittäin hyvä. Se ei pidellyt katsojaa kädestä kiinni, eikä sen tarina kulkenut kronologisesti. Katsottiin leffa Ankun kanssa pimeän talvi-illan pääteksi, tosin jätin valot päälle. Halusin lopettaa leffan kesken, kun en kovin nauti kauhusta, mutta selvisin loppuun asti ja huomasin ettei sänkymme alla asu ketään.

Leffan katselun jälkeen muistin erään leffaillan, jonka joku kavereistani järjesti lukion jälkeen. Katsoimme kauniina kesä-iltana Ring elokuvan, jossa mukava Ringu tyttö Samara opettaa ihmisiä kopioimaan VHS kasetteja kuoleman uhalla. Ring elokuvan jälkeen pyöräilin kotiin viisi kilometriä pimeän metsän läpi ja muistelin sen olleen epämielyttävä hetki.

En tiedä mistä halu voida pahoin juontuu, voisiko se olla ihmisen alitajunnallinen tarve saalistajana valmistautua kaikkiin tilanteisiin?

Puheenaiheet Leffat ja sarjat