Hope antaa lisää toivoa

Hope antaa lisää toivoa

  Kelan toiminnan ollessa silkkaa monimutkaista ja aikaa vievää byrokratiaa, olemme avun tarpeessa. Mieheni lääkärissä ravaamisesta on tullut perheellemme todella suuri rasite. Odotellessamme miehen kuntoutustuen jatkon selviämistä aika lähelle kädestä suuhun. Ja en halua missään nimessä valittaa, sillä nälissään meidän ei tarvitse olla. Neidin vaatekaappi huutaa tyhjyyttään pieniksi jääneitä vaatteita luukuunottamatta. Vaikka luulimme, että asiat […]

Puuroa tukassa

Yhtä hammasta köyhempänä

Tänään aamulla herätessäni koin hammaslääkäriajan lähestymisen aiheuttamaa tärinää ja vapinaa. Pakotin kuitenkin itseni pahoinvoinnista ja pelosta huolimatta klo. 09.00 hammashoitolan ovesta sisälle. Ikäväkseni hammaslääkärini oli tyly ja tiuskikin useaan otteeseen. Nainen  tokaisi joka käänteessä tylysti ”suu auki suu auki”, ”miten luulet että hoitaja saa tehtyä mitään kun sinä olet ihan…” ja sitten loukkaavaa ilmehdintää. ”Puret […]

Puuroa tukassa

Lennä lennä.. eikun kyllä minä tiedän..

Heippa hei, elossa ollaan! Itsetutkiskelua pursuavan ajan blogi on huutanut tyhjyyttään. Pahoitteluni, jos joku on vähääkään kaipaillut.  Leppäkertut eivät enää lennä, sillä yksi syy hiljaisuudelle on ollut nimenmuutoksen miettiminen ja jopa se jatkanko blogia lainkaan. En käsittele blogissa ainoastaan lastani, joten siksi nimi vaihtui enemmän itseeni liittyväksi.  ”Kyllä minä tiedän” kertoo nyt jotain minusta nimenä. […]