Laatuaikaa
Kävin tänään kummityttöni (15v) kanssa syömässä Rossossa. Oli tosi mukavaa, meillä oli oikein hyvät keskustelut. Ruoasta, opiskelusta, tulevaisuudesta. Pitää ottaa useamminkin tavaksi, harmillisen vähän keskustellaan, vaikka asutaan melkein naapureina.
Samalla kävin kaupungilla kiertelemässä. Vaatekaupat ahdistavat minua. Oikeastaan tarvitsisin yhtä sun toista. Ja kyse on oikeasti tarpeesta eikä vain halusta. Mutta miksi en ostele. Ensinnäkin kaikki maksaa niin paljon. Olen köyhä ja pihi. Sitten toisekseen minulla ei ole yhtään silmää ei sen suhteen, mikä minulle sopisi ja mikä olisi hyvä vaate vielä ensi vuonnakin. Kyllä minä aiemmin (no, 15 vuotta sitten) tykkäsin vaatteista ja pukeutumisesta, viime vuodet olen liikkunut enemmän tai vähemmän rymyeetuna.
Huonot ostokset harmittavat paljon enemmän kuin hyvät ilahduttavat. Tuoreessa muistissa on viime syksynä ostettu takki. Sekä minä että mies tarvitsimme takin, minä vähän leudoimmille keleille ja mies ihan lämpimän talvitakin. Kyllä oli vaikeaa etsiä. Minä päädyin sitten Marks&Spencerin tekokarvasomisteiseen, siniseen parkatakkiin, joka oli edullinen, 130 euroa. Siis minusta se oli kyllä paljon rahaa (puolet kuukauden opintorahasta), mutta takit näyttävät maksavan paljon. En ole yhtään tyytyväinen: takin sisäpuoli on ihan nyppyyntynyt ja vetskari hajosi. En jotenkin älynnyt miettiä sitä vetoketjua jos ostettaessa, ohuehko metalliketju, eihän sellainen takissa kestä. Mies sijoitti takkiinsa sen kolmesataa euroa ja kun tässä yksi päivä kävin se päällä postilaatikolla, niin totesin, että ei kannattanut minun pihistellä.
Mutta mitään vaatteita en tällä kertaa ostanut. Sen sijaan revittelin ja ostin kynsilakkaa. Halusin pikku kundin odotusaikana vältellä turhaa kosmetiikkaa ja meikkaaminen, hajuvedet sun muut jäivät minimiin. Viikko sitten kaivelin kynsilakkoja ja sudin kimaltavaa valkoista kynsiini. Ei vaan ollut kovin mukavasti levittyvää, kai niissäkin parasta ennen päiväykset menevät (mutta ei kai niissä myrkyissä mitään bakteereita kasva?) No, nyt on nuden väristä kynsilakkaa. Mies tuskin olisi huomannut, ellei olisi haistanut minun lakkaavan kynsiäni.