Ja lapsihan syö

Näinhän se lasten kanssa näköjään aina menee. Kun avaan suuni havaittuani jotain (kuten sen, että lapsi tuntuu syövän todella vähän), niin muutaman päivän päästä tilanne muuttuu. Pikku kundi on nyt vedellyt sellaisia satseja ruokaa napaansa, että välillä kysylee jo epäuskoisena, että otatko vielä tosiaan lisää.

Maidon vähäinen juominenkin ratkesi. Pikku kundihan ei kestänyt jostain syystä lehmän maitoa siinä reilun vuoden ikäisenä (ei allergiaa maitoproteiinille eikä laktoosi-intoleranssiakaan (jota lääkärikin varovasti heitti ilmoille), vaan jotain ihan omanlaistaan harmia) ja silloin hän joi äidinmaidon lisäksi kaurajuomaa. Sitten jossain vaiheessa viime kesänä kokeiltiin taas (luomu)maitoa ja se tuntui sopivan. Siirryttiin sitten siihen lehmänmaitoon äidinmaidon lisänä (meillä aikuiset juovat maitoa päivittäin). Imetys lopetettiin kuukautta ennen 2-vuotissynttäreitä. Minä olin ajatellut, että kundi ei vain ole tottunut juomaan niin paljoa muuta kuin äidinmaitoa ja siksi juo nihkeästi maitoa mukeista/kupeista. Pillillä juominen on ekstraa, joten pillikaurajuomat (joskus jopa maustetut) ovat uponneet paremmin. Mutta pillillä juominenhan on kivaa?

No, nyt meillä jäi viime viikonlopulta kaurajuomaa (kun oli maidoton vieras) ja mihinkäs sitä muualle tarjoisi kuin lapselleen, kun se on omasta mielestä pahaa. 😛 Sehän upposi. Kun tarjosi seuraavan kerran sitten maitoa, kundi pyysi kaurajuomaa. Vähäiseen maidon juontiin löytyi sitten sellainen selitys, että kundi ei taida pitää sen mausta. Kyllä sitä tuntee itsensä välillä idiootiksi.