Väsymysasiaa, vaihteeksi

Tajuttiin taas miehen kanssa tuossa muutama viikko sitten, että olemme aivan älyttömän väsyneitä. Iltaisin sitä vaan tuli notkuttua töllön ääressä jopa yhteentoista, sitten kuudelta ylös ja silloin tällöin huonosti nukuttuja öitä (joko kotona tai miehellä töissä). Olin yhden yön reissulla Tampereella pari viikkoa sitten ja valvoin siellä puoli yhteen ja revittelin ja nukuin melkein puoli kahdeksaan… Eli emme missään tilanteessa, ikinä, nuku aamuisin niitä univajeita pois.

Niinpä pistettiin itsellemme unikoulut. Viimeistään kymmeneltä on oltava pedissä, välillä olen mennyt jo samaan aikaan pikku kundin kanssa, kahdeksalta. Onpahan ollut mukavampi olla. Välillä olenkin sitten nukkunut yli 10 tuntia. Mietin, että saakohan noita kahden vuoden univajeita ikinä nukuttua pois? Se on ollut kiva huomata, että kun ei ole niin väsynyt, niin ei tarvitse mässyttää hiilareita: leipää tai herkkuja. Sen huomaa heti.

No, mitä sitten teen hereillä nyt? Kello on 23:19. Minua väsytti älyttömästi ja menin pikku kundin kanssa nukkumaan kahdeksan jälkeen. Pikku kundia ei nukuttanut. Kuunneltiin Sibeliusta, minä nukahdin ehkä 20 minuutiksi ja sitten minut herätettiin kuuntelemaan tärkeitä asioita (Eläinmuseossa Helsingissä on musta kaiutin. Iso norsu on. Mennään sinne joku toinen kerta.). Tuntia myöhemmin nousin sängystä ylös (ja menin alakertaan tekemään voileipää, tietenkin), kun ei uni tullut. Yhtään kirosanaa en ole sanonut.

Täyttelin tuossa ”Minun kirjani” -nimistä opusta, vähän oli jäänyt aukkoja vauvavuodestakin. Onneksi aloin kirjoittaa pikku kundille päiväkirjaa (tosin vasta siinä vaiheessa, kun tämä oli 4kk), muuten emme muistaisi mitään. Harmillisesti ne neljä ensimmäistä kuukautta on jäänyt raportoimatta. Tosin ne ensimmäiset kuukaudet eivät ole päässä samanlaista puuroa kuin sitä seuraava vuosi.

Nyt kokeilemaan unta.