Aamuvirkut

Muutaman vuoden terapiasta huolimatta, minun on hirvittävän vaikea sanoa, millainen olen. Näen aina kaikki harmaansävyt ja vivahteet, toisaalta ja toisaalta enkä osaa vastata olenko introvertti vai ekstrovertti (ja kun olen tuskallisesti kahlannut aiheesta testin läpi, miten sitä nyt voi voi vastata ”kyllä” tai ”ei”, kun oikea vastaus on välillä joo, välillä ei, riippuu tilanteesta, niin saan vastaukseksi ambivertti eli jotain siltä väliltä). No tällainen minä olen! 😀

Mutta aamu-iltavirkkuakselille osaan itseni helposti laittaa. Minulla on ollut joitain kausia, joilloin olen ollut väsyneempi ja aamuherätykset ovat olleet hankalia tai aikoja, jolloin olen elänyt ihan holtinta elämää ja nukkunut miten sattuu. Ja joskus harvoin ei vain malttaisi mennä nukkumaan. Mutta muuten olen ehdottomasti aamuihminen! Kirjoittelen tätä vartin yli seitsemän, heräsin tunti sitten. Aamu näyttää kauniilta, kuten aina. Vaikka sää olisi kuinka huono, niin aamu ei voi näyttää huonolta.

Minä en tajua silloin tällöin esiin putkahtavaa narinaa siitä, että aamuvirkut jotenkin terrorisoisivat tätä maailmaa ja koko maailma pyörii aamuvirkkujen pillien tahdissa. Monelta pikkukaupat aukeavat? Yleensä kymmeneltä. Monelta kaikki tapahtumat alkavat? Jopa lapsille suunnatut tapahtumat alkavat usein vasta kymmeneltä. Meidän perhe haluaisi olla usein jo yhdeltätoista syömässä lounasta.

Sen sijaan telkkarin prime time aika alkaa ysiltä. En koskaan käy arkisin keikoilla, kun ne alkavat niin myöhään: haluan olla kymmeneltä kotona, usein jo pedissä. Olimme viikko sitten Jurassicrockissa ja meillä jäi pääesiintyjä näkemättä, kun emme jaksaneet valvoa niin myöhään.

Tykkään myös siitä, kun herään aikaisin, niin saan vähän aikaa olla ihan yksin hiljaisuudessa.

Hyvää huomenta!