Ravintolapäivän hintapolitiikka

Tänään oli taas ravintolapäivä. Tykkään niin kovasti siitä tapahtumasta, hyvän ruoan ystävä kun olen. Tänään vielä aurinkokin hellitteli!

Se vaan harmittaa, että joillain ravintoloilla on mopo karannut hinnoittelun suhteen. Vaikka sanonta toki kuuluu, että ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan joka maksaa, niin huomautan asiasta täällä somessa silti. En ole huomauttanut pop-up ravintoloitsijoille, kun päivään minusta kuuluu hyvä meininki ja paha mielihän siitä tulisi.

Ymmärrän toki, että jos tekee sata hampurilaista, niin siinä joutuu jo ottamaan vähän taloudellistakin riskiä ja kaikki maksaa kaasusta kertakäyttöastioihin. Ja jos kyseessä on oikeasti amatööripulliainen, niin kaikki voi maksaa enemmän kuin oikealle burgerikauppiaalle, kun tuotteet on haettava kaupasta ilman tukkualennuksia. Tai leipomistarvikkeisiin menee rahaa, ja jos käyttää luomua, niin sitä enemmän menee rahaa. Että ymmärrän, että kaikkea ei voi ihan eurolla tai kahdella myydä. Mutta kun hinnat alkavat olla korkeampia kuin oikeissa kahviloissa tai ravintoloissa, niin silloin tulee paha mieli. Kahdeksan euron oikein maittava possunkylki-burgeri coleslaw’lla oli vielä kutakuinkin kohtuullinen, mutta euron liptonin tee pahvimukissa tai viiden euron leivos ei.

Jos pop-up ravintolalla tekee rahaa, niin sitten pitäisi maksaa verotkin. (No, oikeastaan en ole edes ihan noin tiukka. Jos nyt pikkasen plussalle jää, niin olkoot. Mutta rahantekomielessä ravintolapäivään minusta ei pidä lähteä.)