Kirjahyllyn syyssiivous

Meillä on vain yksi sänky. Pinnasänky myytiin jokin aika sitten pois tarpeettomana. Oli pitkään puhetta, että pikku kundi siirtyy omaan sänkyyn nukkumaan. Häntä jopa odottaa siskoni luona isojen lasten sänky.

Melkein nolottaa, että meillä on 79 neliötä tilaa kahdessa kerroksessa, kolme huonetta, eikä se sänky tunnu mahtuvan mihinkään. Työhuoneesta ei tehdä pikku kundille omaa huonetta, ainakaan vielä. Toisaalta tämä työhuone tarvitsisi isomman remontin, isot kaapit pitäisi uusia ja sitä ei olla nyt tekemässä.   Halusimme sängyn makuuhuoneeseen ja se mahtuu sinne, jos siirrämme pikku kundin vaatelipaston johonkin. Lipastoa ei ole järkeä siirtää alakertaan, kun pyykkihuolto toimii yläkerrassa. Eli se piti siirtää työhuoneeseen. Mutta sitten työhuoneesta pitää siirtää jotain pois. Tietokone ja työpöytä olohuoneeseen? Ei! Olohuone on koko kodin siistein huone, jonne on kiva paeta sotkua. Työpöytä on koko kodin kaaottisin paikka. Ja sitä paitsi emme halua luopua ruokapöydästä olohuoneessa.

 

Kun aikamme pyörittelimme asiaa, niin tulimme siihen tulokseen, että jos luovumme kolmasosasta kirjoja, niin voimme luopua ”puolikkaasta” kirjahyllystä (ja laittaa sen portaiden alle leluille). Olen aina tykännyt kirjoista ja olen ajatellut, että niitä pitää olla paljon. Kirjahyllyssä on ollut kirjoja joita en ole avannut vuosikausiin. Tarvitsenko niitä? En oikeasti. Valitettavasti muistan monien kirjojen hinnan ja kovasti kirpaisee pistää niitä pois (70 euron pehmeäkantinen arkkitehtuurikirja…). Mutta loppujen lopuksi oli ihan kohtuuhelppo homma. Meillä on valtava pahvilaatikollinen kirjoja keskellä lattiaa. Nyt sovittiin, että jos kirjoja tulee lisää, niin entisiä lähtee pois. Kaiken on mahduttava tuohon kirjahyllyyn. Ja kovakantisten romaanien ostamista harkitaan entistä tarkemmin. 30 euroa on aika paljon kirjasta, jonka lukee kerran ja joka sitten laitetaan kiertoon.