Luotatko alitajuntaasi?

Tässä yhtenä iltana pohdiskelin erästä työongelmaa ja sysäsin sen yöllä ratkaistavien joukkoon. Kuten mainitsin jo, niin olen järjestämässä luokkakokousta ja kasaan luokkatovereita yhteen facebook-ryhmään. Yöllä mieleen ei tullutkaan vastaus työpulmaani, vaan ihan puskista muistin erään luokallamme olleen pojan. Hän ei ollut kovin kauaa meidän luokalla eikä ole siis yhdessäkään luokkakuvassa. Mikä parasta, niin unessa pälkähti mieleen sekä etu- että sukunimi, joten sitten vaan aamulla naputtelemaan facebookia ja siellä hän oli.

Mutta tämän postauksen tärkeämpi juonne on tuo yöllä ongelmien ratkaiseminen. Kovin paljoa tässä blogissa ei keskustelua käydä, mutta kysynpähän kuitenkin. Luotatteko omaan alitajuntaanne? Käytättekö sitä aktiivisesti hyväksenne? Olisi kiva kuulla.

Juttelin nimittäin asiasta parin ihmisen kanssa ja yllätyin. Luulin, että omaan alitajuntaan luottaminen olisi ihan yleistä. Minulle se on ihan arkipäiväistä puuhaa.

Kun opiskelin matematiikkaa, tehtävät olivat usein vaikeita. Jossain vaiheessa tuli melkein aina seinä vastaan. Yhdessä laskeminen toki auttoi, mutta usein tein niin, että iltaisin kun lopetin laskemisen, niin ajattelin vaan, että no, jospa tuohon keksisi yön aikana vastauksen. Eivät toki kaikki matematiikan kiemurat aina avautuneet, mutta aika usein. Mitä paremmin luotin siihen, että keksin vastauksen yöllä, sitä varmemmin tunnuin sen keksivän. 

Olen tehnyt tätä aina, lapsesta lähtien kai. Jos minulla on olemassa jossain aivojeni sopukoilla riittävästi taustatietoa onkin ongelman ratkaisemiseen, niin jos se ei tietoisesti ajatellen ratkea, niin levossa sitten. 

Minulle tuo yöaika on parasta aikaa, mutta saman ajaa juokseminen, suihkussa puljaaminen tai autolla ajaminen. Ovathan nämä sinulle tuttuja juttuja? Jos ei, niin suosittelen aloittamaan harjoittelun heti. Mitä enemmän alitajuntaasi luotat, sitä paremmin se sinua palvelee! Suosittelen!

Kuva: Pixabay (ejaugsburg)