Hiljaiset illat

Parantaakseni yöuniani lopetin lääkärin määräyksestä ruutujen tuijottelun iltaisin. Aluksi pidin siitä hyvin kiinni, mutta viime viikkoina on vähän lipsunut. Tarkoitus oli, että en yhdeksän jälkeen enää katsele ruutuja, mutta päätin, että en pidä siitä kiinni orjallisesti. Mutta nyt olen huomannut, että oikein kaipaan superrauhallisia iltojani.

Seuraan viikottain yhtä sarjaa: maanantaisin Robaa, jolloin tulee katsottua telkkaria nukkumaan menoon asti. Muuten olen saattanut vielä puoli kymmeneen lueskella pädiltä jotain, mutta jättänyt kuitenkin viimeiset hetket ruuduttomaksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aikaisemmin tarkistin vielä iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa somen ja hesarin sekä ylen uutiset. Telkkaria katson maksimissaan viitisen tuntia viikossa.

Mutta minähän en asu täällä yksin. Puolisonihan kyllä haluaa katsoa iltaisin telkkaria ja se telkkarin häly tekee sen, että ei ole niin rauhallista. Eilen varovasti ehdotinkin, että pitäisiköhän hankkia oikein hyvät ja laadukkaat kuulokkeet. Mutta sitten ei voisi keskustella, mikä oli tosiaan hyvä pointti.

Olen sen verran introvertti, että olen alusta pitäen tykännyt mieheni työajoista: joka neljäs ilta hän on töissä ja saan aikaa ihan itselleni. Silloin täällä ei telkkari pauhaa.

Tällainen tietoinen rauhoittuminen ja ruutuajan rajoittaminen on ollut ihanaa. Suosittelen kokeilemaan!

Kuva: Pixabay (tookapic)