Unipäivitys – hunningolla

Vasta viime viikolla jutustelin töissä, että en käytä herätyskelloa. En yleensä edes silloin, vaikka aamulla olisi sovittu meno.

Olen tällä viikolla nukkunut pommiin. Kahdesti. Toki tähän liittyy se, että selkäni kipeytyi sunnuntaina ja valvoin molempina öinä tunnin, pari. Normaalisti herään melko tarkkaan puoli seitsemän.

Maanantaina heräsin puoli kahdeksan ja eihän me kahdeksaksi ehditty päiväkotiin. Puoli yhdeksään asti tarjoillaan aamupalaa enkä yrittänytkään puristaa meitä siihenkään. Pikku kundillekin oli ihan hyvä, kun illalla ei taaskaan tullut uni silmään ennen yhdeksää. Eilen nukuin kahdeksaan (kun olin viimein kuudelta nukahtanut uudestaan), mutta silloin pitikin saada vain itseni ylös.

Ja jotta olisimme ihan hunningolla, pikku kundi ei nukkunut eilen päiväunia, joten nukahti puoli seitsemältä illalla mun syliin. Minä taas illalla rikoin omia sääntöjäni ja sometin vähän yli kymmeneen. Eihän mulle tullut uni. Sitten kun siihen levottomuuteen lisätään vielä pieni selkäkipu (se on jo parempi), niin tunnin pyörimisen jälkeen alkoi miehen puolelta kuulua sen verran äreää murinaa, että pakenin alakertaan sohvalle nukkumaan.

Tänään heräsin kuitenkin ihan normaalisti puoli seitsemän. 😉