Olen kyyninen hyvän joulumielen pilaaja

Ihmiset ovat heränneet auttamaan vähäosaisia. Köyhien lapsille joululahjoja ja niin edelleen. Näitä näyttää olevan aika paljon. Minä olen vähän kyyninen.

En usko, että Suomessa olisi kovinkaan montaa lasta, jotka eivät saa ainuttakaan lahjaa, koska vanhemmilla/isovanhemmilla ei ole varaa ostaa mitään lahjaksi. Joku voi jäädä kokonaan ilman lahjoja, jos perheessä ei ole yhtään ihmistä pitämässä huolta asiasta (sairas, päihdeongelmainen jne). Silloin huostaanotto voisi olla paras joululahja. Monesti näitä köyhiä halutaan auttaa vähän, ja pakettiin kiedotaan muutaman euron nalle, palapeli tai leikkiauto. Siihen vanhemmilla olisi ollut itselläänkin varaa, mutta ei siihen lapsen hartaasti haluamaan viidenkympin härveliin. Sitä harvempi lahjoittaja hankkii (onneksi on sellaisiakin avustusmuotoja tullut, että ostetaan juuri sitä mitä toivotaan). Nuo jonninjoutavat parin euron nallet ovat melkein yhtä hyödyllisiä kuin somessa peukuttaminen.

Sitten sain tässä kuulla, että eräskään opiskeleva yksinhuoltajaäiti (toimeentulotukiasiakas) ei saanut edes 70 euron Hyvä mieli -lahjakorttia. Kovin paljoa köyhempää ihmistä en keksi.

Itse en ajatellut laittaa senttiäkään mihinkään keräyksiin.