Flunssainen vaatii hoitoa

Mulla on vähän flunssa. Toisen kerran tänä syksynä, vaikka mielestäni sovin jo viime kierroksella, että tämä saa riittää. Vähän tarkoittaa sitä, että lämpömittari näyttää 37.5, räkä vuotaa ja lihaksia jomottaa. Eilen olin jo ihan maani myynyt. Minä olen tällaisessa pikku flunssa kuin stereotyyppinen mies; puolikuollut. Tällaiset pikku flunssat ovat viime vuosina olleet ihan vieraita. Viimeiset noin kolme vuotta olen ollut terve kuin pukki. Sitä ennen muutaman vuoden ajan sairastin kaikki mahdolliset mahataudit (kerran oli viisi mahatautia putkeen), ja kun muuten tulin kipeäksi, niin sitten tuli keuhkokuume tai toisella kerralla ensin kurkunpään-, sitten keuhkoputken-, poskionteloiden- ja lopulta korvatulehdus, hajuaisti hävisi yli viikoksi kokonaan. (ihana sairauskertomus! Sieltä se keski-ikä kolkuttelee. Seuraavassa postauksessa käyn läpi polvet, lonkat, migreenit ja selkäsäryt…)

Minulla on kai muutenkin matala kipukynnys ja tosiaan olen flunssassa ruikuttava puolikuollut. Meni pitkään ennen kun tajusin, että asia pitää selittää miehelle  rautalangasta vääntäen: kun olen kipeä, tarvitsen valtavan määrän sympatiaa ja hoitoa. Hän kun on sitten se toinen ääripää eikä valita mistään ja jos sattuu, niin sitten haluaa olla omassa rauhassa eikä pidä mennä edes kyselemään.

Mutta missä mun indian chai teeni viipyy?!