Bikinifitnesskö absoluuttisesti kaunista?
Hesarissa oli viikko sitten juttu bikinifitnessistä ja sen harrastajasta 43-vuotiaasta Sigrid Härkösestä. Olen seurannut mielenkiinnolla myös fitness- ja myöskin bikinifitness-buumia, olenhan kiinnostunut kaikista terveyteen, kuntoiluun, ruokaan ja liikkumiseen liittyvistä ilmiöistä, hyvistä ja huonoista, kiinnostavista ja oudoista. Juttu oli ihan lukemisen arvoinen: se ei ollut pelkästään Härkösen henkilöhaastattelu, vaan myös muutaman tutkijan ajatuksia fitness-ilmiöistä.
(Bikini)fitness-buumin kannattajat liittävät harrastukseensa (tai elämäntapaansa) usein sanat terveellisyys ja kauneus.
179-senttinen Härkönen painaa lehtijutun mukaan 70 kiloa ja pudottaa kilpailuja varten 7 kiloa eli kymmenen prosenttia painostaan. Tuossa kolisee minun mielestäni se mielikuva terveellisyydestä. En usko, että kenenkään terveysalojen asiantuntijan mielestä tuolla on mitään tekemistä terveellisyyden kanssa, etenkin kun tätä jojoilua harrastetaan useita kertoja. En siis väitä, että olisi terveellisempää olla jatkuvasti lihava tms, vaan että tuo ei ole terveellistä.
Mutta se, miksi aloin tätä postausta kirjoittamaan on toinen asia, joka Härkösen haastattelussa särähti.
HS kirjoittaa: Härkönen tykkää olla kaunis. Hän ei ymmärrä, miksi jotkut naiset eivät korosta parhaita puoliaan. Kaupungeissa naiset panostavat enemmän itseensä hänen mielestään. ”En tuomitse ketään, mutta kun Keski-Suomesta tulee bussillinen copypastella tehtyjä naisia, joilla kaikilla on lyhyet tukat ja silmälasit, niin mietin aina, että miksi.” Ja jatkuu vielä: Tuokaa mun eteeni se nainen, joka ei halua näyttää hyvältä! Pitkä tukka on naisella kaunein. Ja en tykkää olla maitonaama, ruskettunut läski näyttää aina paremmalta kuin valkoinen läski.” Lisäksi hän sanoo, että kynnet ovat tärkeät ja hänellä menee itsetunto, jos kynnet eivät ole laitetut.
Kovin on harmillisen heiveröinen itsetunto, toivottavasti saisi jostain sitä vähän lisää. Hän pönkittää tässä tuhatta ja sataa stereotypiaa siitä, että fitness-kissa(t) eivät ole kovin fiksua tai älykkäitä, valitettavasti. Minusta ainakin nuo kommentit huutavat älyn poissaoloa: haukutaan muita ja pidetään omaa kauneusihannetta ainoana oikeana. Tietyt asiat ovat melko universaalisti kauniita (symmetrisyys jne), mutta vanha sanonta jo sen tietää, että kaunes on katsojan silmässä.
Hän on asettanut vartalonsa kilpailuissa arvosteltavaksi ja minä teen sen nyt tässä vastoin tapojani. Ei siis ole tapana julkisesti tai muutenkaan puuttua toisten ulkonäköön. Mutta sanotaanko, että metsä vastaa niin kuin huudetaan.
Tämä ihminen näissä kuvissa ei ole erityisen kaunis (siis niissä kuvissa, jotka näkyy hesarin sivuilla, muita en ole hänestä nähnyt). Hän on toki vaatteet päällä ikäisekseen ihan mukavan näköinen nainen, ei mitenkään erityisen kaunis sillä tavalla, että kadulla tai missään kiinnittäisin huomiota. Sen sijaan bikinikuvassa on päällä teatterimeninki eikä ensimmäinen mieleentuleva sana ole kaunis tai kauneus. Hän ei ole korostanut parhaita puoliaan ja näyttää enemminkin vähän pellemäiseltä. Hän on pukeutunut vähän koomikseksi hahmoksi.
Mitkä tulee Härkösen mainitsemiin pitkiin hiuksiin, niin pitkät, paksut hiukset ovat mielestäni kauniit. Kiinnitän aina huomiota siihen, että on hyväkuntoiset latvat. Isolla osalla pitkähiuksisista olisi kauniimmat hiukset, jos leikkaisivat parikymmentä senttiä pois huonoja latvoja. Jos tukka on kovin ohut, niin se näyttää hyvältä vain lisäkkeen kanssa ja edullinen/huonosti laitettu lisäke näyttää halvalta ja rumalta. Silloin usein lyhyempi tukka on kauniimpi. Irtoripsiä ja tekokynsiä laitetaan käsittääkseni usein peittämään sitä tosiasiaa, että omat eivät ole pitkät, tummat ja tuuheat (ripset siis) tai kauniit ja terveet, eikä niitä pysty kasvattamaan pitkiksi (kynnet). Miksi laittaisin tekokynnet, kun voin kasvattaa omistanikin niin pitkät kuin haluan? Sellaiset muoviset, paksut tekokynnet ovat minusta lähinnä vitsikkäät (anteeksi hyvät ystäväni, jotka niitä käyttävät tai ovat käyttäneet :D). Toki kynsiä ja ripsiä voidaan laittaa överistikin, mutta silloin on minusta lähinnä kyse teatterista, ei kauneudesta. Vähän samalla tavalla kuin burleskihahmo on teatteria, niin on bikinifitness-hahmotkin. Ei se ole absoluuttista kauneutta.
Tärkeintä bikini-fitness-hahmoissa lienee ne kropat, mutta hei haloo! Eihän Eva Wahlstön ole edes mukana kisassa! :D
Ja kyllä, olen Härkösen halveksuma silmälasipäinen, valkoinen, läski (ylipainoinen, melkein lihava) ja vielä keskisuomalainen (jonka tajusin kyllä olevan herja). Tukka on kasvanut niin, että menee jo ponnarille eli kai puolipitkäksi kutsutaan, mutta leikkautan kyllä pian lyhyemmäksi. Ohut, rasvoittuva tukkani näyttää paremmalta lyhyenä, näen ihan ok ilman lasejakin, mutta tykkään käyttää niitä. Viihdyn kesällä auringossa, mutta ilman aurinkovoidetta se ei ole terveellistä (vaikka sitä joskus vähän uhmaankin, kun en kovin helposti pala). Lisäksi iho on suurin elimemme enkä missään tapauksessa hölväisi sitä kauttaaltaan jollain kemikaalilla maalatakseni itseäni ruskeammaksi tai menisi epäterveelliseen solariumiin. Muutenkin toki mietin kahteen kertaan, mille kemikaaleille ihoni altistan. Eikä ylipainoisia ihmisiä ole kohteliasta kutsua läskiksi eikä alipainoisia (jollainen oli myös ollut ihan täysi-ikäisenäkin) ihmisiä ruikuloiksi, kukkakepeiksi tai anorektikoiksi.
Toki voisin panostaa enemmän ulkonäkööni ja välillä jopa harmittelen, että ei riitä resurssit siihen: harrastan ja olen kiinnostunut niin monista asioista, että ei vaan aika riitä.
Mutta mikä tärkeintä. Minäkin olen jonkun mielestä kaunis. Toisinaan ihan omasta mielestäkin!
PS. Jos ette ole nähnet naisellisia lyhythiuksisia naisia, niin googlatkaa Jolie, Diaz tai Tautou. Viimeksi mainitulla harvemmin pitkää tukkaa nähdäänkään.
Kuvakaappaus hs.fi