Ahdistavia kampanjoita

Nykyään tuntuu jatkuvasti olevan jos jonkinmoista ahdistavaa kampanjaa, joilla yritetään poistaa toisilta ihmisoikeuksia tai olla niitä antamatta tai pahimmillaan väitetään, että joitain vähimmistöryhmiä ei ole olemassakaan.

Erityisesti minua ihmetetyttää niissä se, että usein eniten äänessä ovat ihmiset, joille asia ei kuulu ketun vertaa. Sepolle ja Marjalle ei kuulu millään muotoa se, että kenen kanssa Pirjo ja Raija menevät naimisiin. Tai montako X-kromosomia Jummilla on, onko Jummilla mekko vai puku ja mitä hänen kalsareissaan on. Minusta on suorastaan perverssiä, miten ihmeen kiinnostuneita Seppo ja Marja ovat näistä toisten kalsareista.

Persunuorilla on nyt menossa älyvapaa kampanja aiheesta, että on olemassa vain XX- ja XY-ihmisiä, ja XX-ihmisten tulee olla selkeästi erotettavissa XY-ihmisistä. Oikein perustelevatkin kampanjaansa:  Tutkimusten mukaan pojat eivät menesty, motivoidu ja opi lukemaan yhtä hyvin nykyisen kaltaisessa peruskoulussa kuin tytöt. Peruskoulu on toki muuttunut minun ajoistani, mutta uskon, että siellä on edelleen myös poikia, jotka kirjoittavat kirjoituksissa pelkkiä älliä ja tyttöjä, jotka putoavat kärryiltä jo alakoulussa eivät koskaan pääse takaisin mukaan, koska ei kiinnosta. Vaikka pojat ovat keskimäärin vaikkapa pidempiä kuin tytöt, se ei poista sitä tosiasiaa, että vaihtelu on niin suurta, että jossain on aina luokka, jonka lyhyin oppilas on poika ja pisin tyttö. 

Vaikka suurin osa ihmisistä on XX- tai XY-ihmisiä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että niitä muunkinlaisia ihmisiä on ihan oikeasti olemassakin. Ja toisinaan XX- ja XY-ihmisiäkään ei voi erottaat toisistaan kuin kalsareihin kurkkimalla. Ja minusta se ei ole soveliasta, jos ei ole annettu lupaa.

Kyllä persut: me olemme erilaisia kuin te. Onneksi.