Pakene huoneesta!

Pohdin joku aika sitten, voiko kaupungilla tehdä muuta kuin ostaa tavaroita. Keksin toki jo silloin useammankin puuhastelun, mutta olin vähän pettynyt tarjontaan.

Mutta parin viimeisen vuoden aikana on ilmaantunut kuin sieniä sateella näitä mysteerisiä ongelmanratkaisupaikkoja. Täällä Kylässäkin on ainakin Mysteeri, WayOut ja Prison Island, joista viimeisimmässä kävimme siskontytön kanssa pari viikkoa sitten. Kun luin noista ensimmäisiä mainoksia, niin ajattelin, että ei ole minua varten. Liian pelottavia. Minulle ei mitään kauhujuttuja ja ahtaanpaikankammotuksia. Olen se ihminen, joka joutui paniikkiin Madame Tussaudin kauhukabinetissa, jossa kulki pimeässä zombien näköisiä näyttelijöitä. Siskoni oli kuolla nauruun.

Mutta Prison Island oli juuri sopivan jännittävä minulle ja yhdeksänvuotiaalle lapselle. Parikymmentä huonetta ja 60 minuuttia aikaa ratkaista ongelmia, ja huoneesta pääsee milloin vain ulos, jos ei halua olla siellä. Tehtävät olivat sopivan haastavia. Muutama ratkaistiin niin, että saatiin täydet pisteet, mutta yli puolesta ei saatu pisteitä lainkaan. Kahteen huoneeseen ei menty: toisessa oli siskontytölle liian kova meteli ja toinen pelotti meitä molempia liiaksi (olisi pitänyt pitää silmät selässä, en tykkää yhtään ajatuksesta, että joku alkaa hipsutella selkääni pimeässä huoneessa). Muutamista emme edes keksineet, mitä olisi pitänyt tehdä.

Kolme henkeä olisi kuulemma ideaali, mutta pystyimme kyllä kaiken kahdestaankin tekemään.

Kivaa oli, vaikka ei tästä ihan päivittäiseksi harrastukseksi ole: 17€/nuppi nimittäin maksoi.