Kuinka määritellä itsensä?

Kävin viime viikolla katsomassa Meeri Koutaniemen valokuvia Kiasmassa. (Jos et ole nähnyt, niin alkaa olla jo kiire: huomenna sunnuntaina on viimeinen mahdollisuus nähdä ne! Ja suosittelen menemään!)

Mieleeni jäi erityisesti pyörimään erään asiantuntijan ajatus esillä olleessa Kun viha häviää lyhytelokuvassa, joka käsitteli Utøyan saarelta pelastuneita. Heitä, jotka eivät kuolleet terroristin tulittaessa kymmeniä nuoria kuoliaaksi Norjassa vuonna 2011. Se on ollut heille tietenkin suuri kriisi, mutta entä kun aikaa kuluu? 

Asiantuntija sanoi, että mitä vähemmän kriisi heitä määrittelee sitä parempi. Jotkut heistä lähtevät opiskelemaan muualle eivätkä edes kerro kenellekään olleensa osallisina kauheaan tapahtumaan. Jos uudet tuttavat tämän tietäsivät, he saattaisivat suhtautua ihmiseen eri tavalla.

Jäin miettimään asiaa. Näinhän se on. Tietenkään kriisin kohdannut ei voi heti vaieta asiasta, onhan se jotenkin purettava. Mutta kun aikaa kuluu, niin mitä vähemmän itseään määrittelee jonkin muun kuin kriisin kautta niin sen parempi. Ettei tarvitse koko lopun elämäänsä olla melkein ammuttu, melkein hukkunut, leskimies, enkelilapsen äiti tai ex-narkkari. Elämä jatkuu. Kannattaa määritellä itsensä positiivisten asioiden kautta. <3