Miten meillä tehdään kotitöitä?

Hesarin lauantai-liitteessä oli juttu (€) perheiden kotitöiden tekemisestä (täällä toinen juttu ja testi, joka ei ilmeisesti ole maksumuurin takana). Kotityöt (rahan ohella) ovat kuulemma klassisia riidanaiheita. Emme juuri riitele kummastakaan. Emme ole riitaisia ihmisiä muutenkaan, mutta kotityöt eivät ole se juttu, josta riideltäisiin. Onneksemme siisteyskäsityksemme on suunnilleen samanlainen (eli kumpikin haaveilee vähän siistimmästä kodista kuin se nyt on, mutta ei halua tehdä asian eteen enempää kuin nyt tekee) ja olemme joustavia: vaikka minun tapani tuntuu minusta paremmalta, mutta toinen ei ehdotukselle lämpiä, niin asia on loppuunkäsitelty. Teemme molemmat kutakuinkin kaikkia kotitöitä: minä en vaihda fillariin enkä autoon renkaita enkä ole vienyt mattoja ulos vuosiin. Kaikkia olen (tietenkin) tehnyt ennen yhteenmuuttoa. Juhlien järjestäminen on ollut minun kontollani (mutta lähipiirin lapsille lahjan ostaa yleensä se, jonka sukulais- tai kummilapsi on kyseessä), samoin vaatteiden myyminen kirppiksillä ja kukkien mullan vaihtaminen. Nuo nyt tulivat mieleen. Aikaa emme ole koskaan laskeneet, mutta kumpikin tuntuu olevan tyytyväisiä.

Hesarin jutussa oli esimerkkipariskunta ja esiin nostetut kotityöt aiheuttivat minussa hymähdyksiä. Näin siis meillä.

1. Mitä tänään syödään?

Tämä ehti ärsyttää meitäkin. Asia on ratkaistu näin: käymme kaupassa silloin, kun jääkaappi on niin tyhjä, että tarvitsee täydennystä. Eli kerran, pari viikossa. Usein koko porukka yhdessä, mutta välillä vain jompikumpi. Minusta on ihan kivaa käydä ruokakaupassa.

Kumpikin keksii kaksi ruokaa (sisältää vähintään yhden kasvis- ja kalaruoan). Jos ei keksi, kuivakaapin ovessa on noin 50 ruoan lista, josta voi valita. Minä tykkään laittaa ruokaa ja etsin uusia reseptejä, mutta veikkaan, että nykyään mieheni kokkaa vähän useammin kuin minä. Pakastimessa on aina jotain valmista, kuten kasvissosekeittoa ja makaroonilaatikkoa, sen kun lämmittää.

Meillä on myös ostoslista, johon merkitään pitkin viikkoa tarvikkeita, jotka ovat loppuneet. 

2. Lastenvaatemanagerointi

Kun käteen osuu kaapista, kenen tahansa kaapista, epäkelpo (rikkinäinen, pieni) vaate, voi toimia heti. Eteisen yläkaapissa on kaksi pussia: toiseen vaatteet, jotka aion myydä ja toiseen rikkinäiset tai muuten ei-myytävät. Ei ole tapana käydä kaikkia vaatteita kerralla, vaan kun mies etsi ekaa kertaa tänä keväänä lapselle farkkuja, niin otti pois laatikosta samalla liian pienet. Minä huomasin paitalaatikossa liian pienen paidan, ja totesin samalla kertaa muutaman muunkin liian pieneksi. (Jotka mies nosti takaisin laatikkoon, kun jätin ne tuolille lojumaan. Katso kohta PS.)

Lapsen vaatteiden nimikointi vie aikaa muutaman sekunnin. Kun on ostettu uusi vaate ja se laitetaan ensimmäistä kertaa päiväkotiin, otetaan eteisen laatikosta tarra ja lätkäistään kiinni. Usein sen tekee lapsi itse.

Todella harvoin kukaan lähtee erikseen Prismaan ostamaan lapselle kurahousuja (Hesarin jutun esimerkki). Lapsella on yleensä vähintään kaksi kappaletta kutakin ulkovaatetta (vaikka niitä kurahousuja), joten mikään vaate ei ole kriittinen. Jos eivät ole samaa merkkiä, niin toiset ovat aina vähän isommat. Kun huomaa, että toiset ovat pienet, niin sitten nousee tuntosarvet, että nyt tarvitaan uudet. Sitten jonkun ruokakauppareissun yhteydessä ostetaan ne kurahousut ja todennäköisesti samalla jotain muutakin tarpeellista.

Aivan aluksi lapsen vaatteiden hankinta meinasi jäädä minun kontolleni, mutta keskustelun jälkeen sekin jakautuu aika tasan. Se kun ei ole kummallekaan mikään harrastus tai intohimo.

3. Kotitöiden määrä

Kun tein jutun yhteydessä olevan testin, sain vastaukseksi, että elänkö sikolätissä. Esimerkkiperheessä kumpikin perheen aikuinen teki hommia noin yhdeksän tuntia, mutta kumpikaan ei siivonnut, kun heillä kävi siivooja. Tutkimuksen mukaan nainen tekee päivittäin 3 tuntia 41 minuuttia kotitöitä ja mies 2 tuntia 33 minuuttia. Vaikka en ole koskaan laskenut kotitöihin menevää aikaa, niin ei kukaan tee meillä kotitöitä kuutta tuntia päivässä! 

Tai sitten täytyy alkaa ihmetellä, mitä ovat kotityöt. Minun mielestäni lapsen kanssa leikkiminen ja uimakoulussa käyminen eivät ole kotityö. En edes käsitä, miten joku voi niin ajatella. Onko myös puolison kanssa elokuvissa käyminen kotityö?

PS. Se, että jaamme melkein kaikki kotityöt, tarkoittaa toki myös sitä, että joudumme puhumaan niistä enemmän. Ostin kauppareissulta lapselle kalsareita. Kuravaatteet jätettiin päiväkotiin. Keksin keittiöpyyhkeille paremman säilytyspaikan. Jääkaapissa on avattu ruokakerma, joka olisi hyvä käyttää johonkin ruokaan muutaman päivän sisään. Emme siis riitele kotitöistä, mutta puhisen täällä melkein päivittäin, kun en löydä tavaroita. :D

Muokkaus

Jäin miettimään tätä. Alussa listasin asioita, joita kotona vain minä teen tai vain puolisoni tekee. Mutta eihän juhlien järjestäminen mikään kotityö ole! Ja onko lapsen vaatteiden ostaminen kotityö mutta omien vaatteiden ei? Tämä onkin suuremman pohtimisen paikka.

*** Seuraa Pyjamapäiviä facebookissa. 

***

Lue myös:

Äidille sairaalalaskut, isälle lahjan hankinta