Kauanko tavaroiden pitäisi kestää?

Mikä on villakangastakin tai kenkien käyttöikä? Milloin kännykkä lopettaa toimimisen? Kauanko pesukoneen pitäisi kestää? Jätteiden määrää voi vähentää hankkimalla laadukasta ja harvemmin. Välillä tuntuu, että on vaikea löytää pitkäikäisiä tuotteita ja toisaalta koskaan ei tiedä etukäteen, kauanko joku tuote kestää. Lisäksi toiselle kelpaa vähän kulahtaneemmat tennarit, kun toiselle niiden pitää jatkuvasti hohtaa valkoisena.

Moni on varmasti nähnyt dokumentin Hehkulamppuhuijaus (2009), jota Ylekin säännöllisesti esittää (ei Areenassa valitettavasti tällä hetkellä, mutta olisiko youtubessa?). Siinä kerrotaan, miten kulutustavararoista tehdään tahallaan huonoja ja lyhennetään niiden käyttöikää, jotta kuluttaja ostaisi uuden. Jos tavara kestää ”ikuisesti” eli siis vuosikymmeniä, niin eihän kuluttaja osta uutta tuotetta. Jos tuotteeseen ei liity mitään lisäpalveluiden myyntiä, niin asiakas on kyllä tyytyväinen, mutta ei sijoita yritykseen yhden oston jälkeen enää senttiäkään. Huonoa bisnestähän sellainen on!

Oma lukunsa ovat tietenkin niin huonot tuotteet, että hajoavat heti. Mutta siinä nousee (ainakin minulle) sellainen ketutus, että saman valmistajan tuotteisiin en enää koske. Mieleen tulevat ensimmäisenä vaatteet, jotka nyppyyntyvät ensimmäisellä käyttökerralla. Tästä esimerkkinä kotimaisen  merkin 50 euron leggingsit, joissa tosiaan haarat olivat hirveällä nypyllä muutaman tunnin käytön jälkeen. Reklamoin ja sain toiset yhtä huonot tilalle.

Mutta kauan esineiden pitäisi kestää? Monilla on vanhoja huonekaluja, meilläkin esimerkiksik keittiönpöytä jostain 1950-60-luvulta ja hiljattain ostetut tuolit myös 1950-luvulta. Jotta esine kestäisi todella kauan, niin sen pitää kestää paitsi fyysisesti että ”kestää aikaa” eli olla muotoilultaan klassinen. Toki en tiedä, oliko pöytämme kenenkään mielestä erityisen hieno 1980- ja 90-luvuilla, kun se oli isovanhempien kesämaatilalla. Minä tykkäsin, kun oli kivan punainen! Ensimmäiseen omaan kotiin ostin hätäpäissäni Sotkasta halvan lipaston, joka oli surkea jo kootessa. En muista, milloin sen hylkäsin, mutta ei se kauaa muutoissa mukana kulkenut.

Vanhin käytössäni oleva vaate on lapsityövoimalla tehty 😉 eli olen itse ommellut esiliinan noin kymmenvuotiaana, lähes 30 vuotta sitten. Opettaja oli valinnut laadukasta puuvillaa ja kaukaa viisaasti teettänyt meillä aikuisen kokoisen essun. Muuta esiliinaa en ole eläissäni tainnut omistaakaan, tämä on käytössä aina leipoessani. Siinä ei ole mitään vikaa, joten eiköhän kestä vielä toisetkin 30 vuotta tällä leipomistahdilla.

Muuten olen varmaan vähän huono esimerkki vaatteiden kestävyyden suhteen, sillä käytän vaatteet monesti viimeiseen asti: topeista tulee kotivaatteita, ja niiden helmassa voi olla jo isojakin reikiä, mutta ei minun menoa haittaa. Tai ehkä pitäisi haitata, mutta myönnän olevani vähän pihi.Mutta surkeimmillaan kesäinen pusero (hintahaarukasta 20-30 euroa) kesti yhden kesän ja laitoin viime syksynä roskiin ihan reikäisenä. Monta vuotta kestäviä farkkuja en ole löytänyt, kaksi vuotta tuntuu olevan maksimi. Minä haluaisin niiden kestävän ainakin kolme kertaa pidempään.

Meillä on vuonna 2009 ostettu televisio, melko vähällä käytöllä, ja nyt se osoittaa hajoamisen merkkejä pätkimällä ja pimenemällä. Olemme vetkutelleet jo pari kuukautta uuden hankkimista ja vetkuttelemme niin pitkään, kun hermo kestää. Minä ja mies olemme molemmat ärtyneitä näin pian hajoavasta tavarasta. Vaikka tekniikasta sanotaan, että se vanhenee tosi nopeasti, mutta emme ole osanneet kaivata uutta televisiota tai vuonna 2010 ostetun mac-pöytäkoneen tilalle uutta. Neljä vuotta vanha iPad tuntuu ihan modernilta vehkeeltä. Järkkäri hajosi kahdeksan vuoden käytön jälkeen,  ja siinä oli jo kaipaillut uudempaa tekniikkaa: kamerat olivat kehittyneet huomasti tuossa ajassa.

PS. Kuvan Mercyful Faten paita on kiertuepaita 1990-luvun alusta, minun käyttööni se jäi noin 15 vuotta sitten. Ei siitä arkipaidaksi ole, mutta kerran kesässä voi rokkifestareilla käyttää.

***

Olen myös facebookissa.

Jälkihuomautus. Sitä käyttää automaattisesti sanaa ”roskiin”, vaikka se viimekesäinen paita ei tietenkään mennyt sekajätteeseen, vaan kassiin, jonka aion kiikuttaa Recciin kierrätykseen. Koska rikkinäisetkin vaatteet voi kierrättää.