Äiti on niiiiin paljon parempi hoitaja
Hesarissa oli tänään juttu pienten lasten vanhempien väsymyksestä, Rautavaaran tapahtumien jälkimainingeissa tietenkin.
Silmiini pisti Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteerin kommentit (suora lainaus Hesarista): Onko äidillä joku, jolle hän voi soittaa, jos hän tarvitsee apua arjessa? Voiko joku tulla katsomaan lapsia, jos hän haluaa vaikkapa käydä kaupassa yksin tai ystävän kanssa kahvilla?
Hän ei tainnut puhua yksinhuoltajaäideistä. Tänään mulla kiehuu yli ”äiti lapsen ainoana huoltajana ja hoivaajana” soopa!
Se alkaa hiivatti soikoon siinä vaiheessa, kun hakeutuu lapsettomuustutkimuksiin! Hoitaja siinä iloisena sanoo, että onpa kiva, että mieskin tuli mukaan. WTF?!? Tuleeko jollekin edes mieleen, että av(i)oliitossa elävä nainen tulisi yksin tutkimuksiin? Meidän hoitaja katsoi minua kauniisti silmiin samalla kun kertoi spermanäytteen antamisesta. Tuota anteeksi, minä olen nainen, ei tule spermaa ei.
Kun äitiysneuvolassa täytettiin kelan papereita kysyin, mitenkäs tuo vanhempainvapaa, kun emme olleet vielä tarkasti päättäneet, miten se jaetaan. Ohje oli tämä: äiti hakee koko vanhempainvapaan ja sitten voi myöhemmin katsoa, haluaako isä pitää siitä jotain. Onko tämä ihan oikeasti virallinen ohje? Jossain vaiheessa lapsen ollessa vauva, kelasta tuli kyllä vanhempainvapaasta ja isäkuukaudesta kirje ÄIDIN NIMELLÄ! Tuota anteeksi, olen nainen, en minä voi pitää isäkuukautta.
Minä itse asiassa vastustan 6+6+6 -mallia vanhempainvapaassa. Mutta kannattaisin sitä, että ihmisille kerrottaisiin selkeämmin nykyisestä mallista. Liian suuri osa äideistä ja isistä luulee, että äitiysvapaa ja -rahakausi kestää noin yhdeksän kuukautta. Äitiysvapaa kestää neljä kuukautta.
Oletteko muut kiinnittäneet huomiota siihen, mitä lukee kirjekuoressa, jossa tulee lasku lapsen lääkärikäynnistä (poliklinikkamaksu)? Siinä lukee äidin nimi. Ei A:n vanhemmat, vaan minun nimeni. Olenko juridisesti yksin vastuussa lapsen lääkärilaskusta? Epikriisit sun muut paperit sairaalasta on osoitettu vaihtelevasti lapselle, lapsen vanhemmille tai minulle, mutta ei koskaan isälle. Lääkärin saneluissa on joskus lukenut, että äiti soittaa blaablaa, soittaja on saattanut olla isä. Lapsi on kuitenkin syntynyt avioliitossa (millä ei oikeasti pitäisi olla mitään merkitystä 2000-luvulla!) ja lapsen isä on ollut alusta lähtien kaikkien (viranomaisten) tiedossa. Kun ilmoittauduimme automaatilla poliklinikalle, systeemissä oli tilaa vain yhdelle huoltajalle (mutta ei sentään lukenut, että äiti).
Emme ole ainoa perhe, joka on törmännyt siihen, että neuvolan terveydenhoitajat tai sairaalan lääkärit puhuvat äidille (ei toki aina) isän olessa seinäruusuna.
Puhumattakin selvää, että ärsyynnyn ÄITIYSpakkauksesta, osallistuvien isien hehkutuksesta tai siitä, että mediassa lapsen hoitajan synonyymi on jatkuvasti äiti. Ne ovat pieniä asioita, mutta niin selvä signaali perheille: äiti on se parempi/läheisempi/tärkeämpi. Minä olen toki hemmetin hyvä ja paras äiti lapselleni. Mutta en yhtään sen parempi kuin isäkään. Me teemme itse päätöksen täällä kotimme seinien sisällä kumpi on parempi missäkin ja kumpi tekee mitäkin.
Päivähoidosta tai koulusta meillä ei ole mitään kokemusta vielä ja toivon, että kaikki sujuu sivistyneesti. Toivottavasti en joudu pettymään.
Ilmeisesti on näin, että monissa perheissä lapsen hoito on suurelta osin tai joskus kokonaan äidin hommaa? Syitä siihen on monia eikä se minulle kuulu. Mikäli se ei johdu olosuhteista, niin kuvittelisin kaksi isoa syytä olevan ne, että äiti ei anna isän hoitaa lasta tai isä ei halua ottaa vastuuta lapsesta. Mutta eikö tutkimusten mukaan lapsen etu on kuitenkin se, että molemmat vanhemmat (jos ne ovat olemassa) osallistuvat lapsen hoitoon? Eikö silloin viranomaisten ja asiantuntijoiden pitäisi muuttaa ensin omia asenteitaan? Sietäisi ainakin kokeilla, mitä tapahtuu, jos jokaiselle isälle lähetetään vanhempainvapaasta kirje ja pitäisi ihan omin käsin ruksia ruutuun rasti, että kyllä, olen tietoinen, että minulla on oikeus vanhempainvapaaseen ja ei, en hoida lasta vanhempainvapaalla.
Nykymyytissä äiti ostaa lapsen vaatteet (ja varmaan ruoat, vaipat, lelut ja kaiken muunkin). Olinkin suorastaan ilahtunut, kun miehelleni tulvi kutsuja napero-, muksu- ja muihin kerhoihin A:n ollessa vauva. Oliko kauppa näin edelläkävijä? Kyselykierros paljasti, että kyllä muissa perheissä postit ovat tulleet äideille. Sitten muistin, että minullahan on suoramarkkinointikielto. Eli sama homma kuin muuallakin: isä ehkä kelpaa, jos äitiä ei ole saatavilla.