Oi muistatkos vielä… EN!

Mummoni jaksaa harmitella huonoa muistiaan. Hänellä on todettu dementia ja tuntuu, että hän käyttää sitä keppihevosena vähän kaikkeen. Sai muistitestistäkin vain 35/40. Sitä harmitteli, oli kuulemma keskittyminen herpaantunut siinä, missä satasesta vähennetään seitsemän (se on kuulemma aina sama testi). Mun serkun tuoreen puolison nimi ei kuulemma jää millään päähän. Kyllä mummo sen kuitenkin muisti. (Mummo osaa myös luetella minkä merkkinen auto kullakin lapsellaan on, minä en ole edes ihan varma, minkävärinen auto vanhemmillani on, en pysy tahdissa…)

Käytiin siis viikonloppuna mummoni luona ja hän ihmetteli, että kun joka kerta jotain unohdetaan. Tällä kertaa unohdettiin lapsen kengät. En olisi uskonut, että niinkin voi käydä, mutta ne vaan unohdettiin, kun pakattiin lapsi unille jo autoon, yöpukuun ja villasukkiin ja päälle vain toppapuku.

Mulla karkailee sanat. Muutama viikko sitten en muistanut minkänimistä kujaa meille ajetaan kotiin. Koulutehtäviä tehdessä olen huomannut, että katson koko ajan sanakirjasta hyvin yksinkertaisiakin sanoja. Maanantaina kemian luennolla piti googlata potassium, kun en muistanut mikä se on. Olen kuitenkin lukenut noin 70-80 opintopisteen verran kemiaa yliopistossa. Eilen ei tullut millään mieleen sana metabolia. Sen sijaan eilen muistin hyvin vahvasti sen, että pistin Marin nimen mieleen. Vasta illalla muistin, missä ihmeessä olin tavannut jonkun Marin.

Veikkaan tämän kaiken liittyvän kahden vuoden krooniseen univajeeseen. Nyt meillä nukutaan ihan hyvin. Minua ei vaan välttämättä nukuta tai uni ei tule ja yöt saattavat jäädä edelleen alle kahdeksaan tuntiin. Tänä aamuna revittelin ja jäin nukkumaan, kun miehet heräsivät. Nukuin yhteensä 8,5 tunnin yöunet ja olo oli inhottava, sellainen kuin olisi nukkunut liian pitkään.

Kai tästä kuitenkin palautuu? Suvussa on uniongelmia, ja ne vähän hirvittävät.

PS. Ensimmäistä lasta odottavat, älkää lukeko tätä. Tai ainakaan uskoko. Etenkään sinä siellä isolla kirkolla viikolla kolkyt jotain. :D