Ei valoa aamutuimaan!

Tänä aamuna tuli mieleen kirkasvalohoidot, Hesarikin on näin marraskuussa maininnut asiasta useaan otteeseen. Kirkasta valoa naamaan heti aamutuimaan, kuulostaa kidusmenetelmältä minun mielestäni. Tänä aamuna mentiin alakertaan koko perhe yhtä aikaa ja mies läväytti ensimmäisenä kirkkaimmat valot päälle. Itse laitan ensimmäisenä ainoastaan liesituulettimen valon ja lisäksi ehkä pienen valon olohuoneeseen, jos lapsi menee sinne leikkimään. Niiden valojen päälle lapsi toivoi vielä musiikkia kaiuttimesta (kaijakka!) ja kun mies alkoi laittaa rokkia koneeseen, piti jo armoa anoa: ei radiorockia aamutuimaan, pliis!

Tykkään kun kesällä on paistaa aurinko täysillä (mutta nukun pimennysverhojen takana), mutta marraskuussa saa olla vähän hämärää. Pimeästä en tykkää, tulen hulluksi, jos en näe MITÄÄN (vaikka jossain mökillä, kun kaikki valot on sammutettu). Mutta kun marraskuussa on lunta maassa, niin on mukavan hämärää.

Entiseen työpaikkaani hankittiin kahvitilaan pari kirkasvalolamppua. Sammutin ne joka kerta, kun tulin taukotilaan. Ihan kauheita. Ilmeisesti niiden valossa oleskelu iltasella ei ole edes järkevää?

Olen kai masennukseen taipuvainen (tai ainakin olen sellaista sairastanut), mutta valoilla ei minua piristetä.