Retkellä

Käytiin älyttömän hyvällä retkellä pikku kundin kanssa muutama päivä sitten. Sieltä ei ole kuvia, koska älyttömän hyvällä retkellä ei ole kameraa mukana. (Puhelin unohtui kotiin)

Olin siis luvannut edellisenä päivänä, että lähdetään makkaranpaistoretkelle. Opiskelijajärjestö järkkäili tohon lähelle yhden niemen kärkeen pientä retkeä ja ajattelin, että mennään sinne paistelemaan makkaroita, kun kerta kyhäävät notskin.

Kuten tosi ympäristöihmiset konsanaan ajettiin autolla siihen metsän kylkeen, mistä polku niemeen lähtee. Kun päästiin polulle (tai kai se oikeastaan oli enemmän tie), niin huomasin, että se oli aivan järkyttävän mutainen. Onneksi meillä oli kumpparit ja kundilla kurahousut ja rukkaset, olin varautunut. Ensimmäisen kahdenkymmenen metrin matkalla tajusin, että matka on liian pitkä, sinne notskipaikalle oli varmaan kilometri ja eteneminen mudassa ei ollut kovin nopeaa. Etenkin jos siihen kaatuu välillä mahalleen.

Pikku kundi ei tykännyt mudasta. Ensin luulin, että kenkä tai sukka on huonosti, kun käveli jotenkin kummallisesti, mutta kun olin tarkistanut tilanteen (ja sotkenut hanskanikin siihen mutaan), niin selvisi, että oudon kävelyn syy oli muta.

Emme päässeet nuotiopaikalle. Söimme kylmät nakit pellon laidalla, minä seisoen ja pikku kundi maassa istuen ja läksimme takaisin.

Pikku kundin mielestä retki oli loistava, mudasta huolimatta. <3