Pikkukundi on kerholainen

Pikkukundi aloittelee kerhotaivalta. Kävimme ennen joulua jo kerran tutustumassa ja nyt maanantaina uudestaan.

Kerho jännittää meitä vanhempia vähän. Siellä on 17 lasta, joista kaksi 2-vuotiaita ja loput 3-5-vuotiaita. Meidän lapsi on nuorin. Aikuisia sielä on kaksi. Aikuisten määrä tuntuu todella pieneltä, onneksi vaikuttaa olevan hyvin rauhallinen lapsijoukko. Ryhmä on ollut alunperin isompien lasten ryhmä, mutta kuulemma kaksivuotiaita on jonossa niin paljon, että alettiin purkaa jonoa laittamalla kaksivuotiaita isompien ryhmään. Ei siinä mitään, kannatan sitä, että lapset oppivat olemaan eri-ikäisten kanssa. Ja isoiltahan sitä oppii. Mutta silti. Tänään kumpikaan kerhontädeistä (miksi heitä korrektisti sanotaan?) ei huomannut, kun yksi lapsi putosi piirtäessään tuolilta ja jäi pöydän alle nyyhkyttämään.

Ensimmäisen kerran jälkeen mies kävi hakemassa lapsen (jätettiin sinne pariksi tunniksi) ja hänelle jäi sellainen mielikuva, että olivat unohtaneet kokonaan sen, että kundilla on vaipat ja että hän ei välttämättä mene vieraille ihmisille kertomaan, jos on hätä tai vaippa täynnä.

Tänään jäin kundin kanssa kerhoon koko ajaksi, sillä takana oli huonosti nukuttu yö ja aamupalaksi oli nautittu vain kourallinen mustikoita. Niillä eväillä olisi voinut olla huono aamupäivä tiedossa. Mukavasti meni ja jaksoi odottaa lounaaseen asti. Sitten lähdettiinkin jo kotiin.

Tästä se alkaa pikkukundin oma elämä ilman vanhempia. Onneksi näin aluksi vain kerran viikossa kolme ja puoli tuntia kerrallaan.