Hehkutusta

Hetken mietin, että uskaltaakohan tätä edes hehkuttaa. Ihme kansanviisauksia, se kell’ onni on, onnen kätkeköön! Pöh.

Minä nimittäin nukun. Olin odotellutkin, että kun työt loppuvat ja viimeiset stressin hippusetkin katoavat, niin uni saattaisi maistua. Olin luvannut miehelle, että jos en nyt heinäkuun aikana nuku, niin sitten menen lääkäriin. Lapsi alkoi nukkua öitään paremmin viime syksynä, ja minua alkoi jo stressata, kun itse en nukkunut vielä puolen vuoden päästäkään. Sain kyllä iltaisin unen (jos vaan maltoin mennä nukkumaan), mutta heräsin aamuyöstä joko pyörimään sängyssä tai sitten heräsin ihan kokonaan. Koskaan ei kuitenkaan ollut sellaisia ihan huonoja öitä, että olisin nukkunut alle viisi tuntia, vaan koko ajan unet jäivät 6-7 tuntiin, vähän vähemmäksi kuin normaali tarpeeni on. Eikä ollut niin, että normaali tarpeeni olisi muuttunut, kun kuitenkin olin väsynyt koko ajan. Lisäksi yksi ainoa tavallistakin huonommin nukuttu yö suisti elämän ihan raiteiltaan ja oli ihan kuutamolla. Ja koskaan en saanut nukuttua univelkoja pois. Vaikka olisin ollut yksin viikonloppuna kotona, niin heräsin silti liian aikaisin.

Mutta nyt olen nukkunut pääsääntöisesti 7,5-8,5 tuntia joka yö. Alan tuntea oloni minuksi jälleen! Loistavaa.