Imetyskuplassa

Tänä viikonloppuna ei ole voinut välttyä Teri Niitin imetyskuvakohulta. Täytyy myöntää, että en ehkä ollut kuullutkaan mistään Teri Niitistä ennen tätä. Kaikki julkisuus on hyvästä, vai? 😉

Minua tavallaan aluksi ihmetytti tämä kohu; eikö aihe ole jo niin loppuunkaluttu, että miten jonkun melkein-nobodyn hölmöt kommentit jaksaa herättää ärtymystä. Näsinneulan imetyskohustakin on jo 2,5 vuotta aikaa. Janina Andersson imetti lastaan eduskuntatalossa jo 20 vuotta sitten (en muista vilahtiko siellä paljasta rintaa). Vieläkö rinnan vilahtaminen vauvan syöttämisen yhteydessä on jollekin joku juttu?

Mutta minä taidankin elää kuplassa. En ole koskaan törmännyt epämääräiseen tuijotteluun, paheksuntaan saati sitten minkäänlaiseen huomauttamiseen imettämisestä. En tosin ole imettänyt kuin yhtä lasta, mutta häntä imetin pari vuotta: ruokaravintoloissa, puistoissa, pihoilla, julkisissa kulkuvälineissä, jopa kaupungilla kävellessäni. Sen verran olen suojausta käyttänyt, että joskus on osunut päälle ei-imetyspaita ja olen ruokkinut lasta paitaa nostamalla, niin olen vähän yrittänyt omaa kylkeäni laittaa piiloon. Lapsen päätä en ole mihinkään verhonnut, paitsi sinä kautena, kun ulkopuolinen elämäni häiritsi lapsen ruokailua. Enkä koskaan ole kysynyt keltään, että häiritseekö imetys. Olen olettanut, että jos jonnekin vauva on tervetullut, niin siellä sopii myös imettää.

Jos jonkun perverssin mielestä lapsen syömiseen liittyy jotain seksuaalisuuteen viittaavaa, niin pliis pitäkööt mölyt mahassaan.

Hamsterivauvatkin syövät äitinsä maitoa. Kuva Pixabay.