Kasvisruoka-avautuminen
Minua on alkanut nyppiä ”kasvissyönti” ja ”kasvisruoka” ja erityisesti ”lihankorvikkeet”.
Olen yliopistolla töissä, ja siellä ruokaa tarjoaa Sonaatti (5,70€, hinta on halpa ja laatu vaihtelee). Tarjolla on päivittäin vähintään neljä ruokalajia. Tästä on jo pidempi aika, kun linjastoja säädettiin uusiksi niin, että ensin otetaan tarjottimet, juomat ja lisäke (riisi, pasta, perunat) ja lämmin liha/kalaruoka. Sitten maksetaan ja siirrytään toiseen linjastoon, jossa on ensin kasviruokaa, sitten salaatit ja leivät. Ensimmäisen linjaston alussa on oikein lappu, että kasvisruokailijat, ruoka on toisen linjaston alussa. Aivan kuin olisi oletus, että kasvisruokaa syövät vain sellaiset, jotka eivät syö lihaa tai kalaa ollenkaan. En tiedä, miten muut tekevät valintansa, mutta minä valitsen ensisijaisesti lounaani sen perusteella (etenkin tuollaisessa paikassa, jossa laatu vaihtelee), mikä näyttää parhaalta, missä on käytetty raaka-aineita joista tykkään (eli ei maksaa tai ananasta) ja mikä on terveellisintä. Kasvisruoka on linjaston päässä niin, että sitä ei näe ennen kun on kohdalla. Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin rutiinikseni muodostui se, että jätän tarjottimen linjastolle ja ruuhkautan jonoa ja käyn katsomassa, mitä kasvisruokaosastolla on tarjolla. Liian usein otin jotain muuta ja sitten huomasin kasvisruoan kohdalla, että hitto, täällä oli näitä hyviä pinaattilettuja! Toisaalta liian usein on myös tarjolla epämääräistä mössöä, joten otan mieluummin jotain muuta.
Koulujen ruokalistoista on ollut puhetta silloin tällöin ja kasvisruokaa on vaadittu kouluihin. Siitä puhutaan kuin lihattomia/kalattomia ruokia ei olisi listoilla ollut tähän saakka ollenkaan. Porkkanaletut? Puurot? Kesäkeitto? Pinaattikeitto? Hä?
Minä olen siis sekasyöjä. Koko perheeni on. Olikohan 1,5 vuotta sitten, kun päätin vähentää punaisen lihan syöntiä maksimissaan neljään ateriaan viikossa. Lasken siis syöväni kolme ateriaa (aamiainen, lounas ja päivällinen) päivässä. Muutaman viikon päästä pidettyäni kirjaa totesin, että olipa turha päätös, kun en syö punaista lihaa enempää kuin sen neljä kertaa (reippaasti alle puoli kiloa, mikä ravitsemussuosituksissa sanotaan) viikossa.
Meillä on kotona listattu arkiruokamme keittiön kaapin oveen aaneloseen. Siitä haemme ”insipiraatiota”, kun emme keksi, mitä söisimme. Siinä on noin 45 ruokalajia. Niistä noin kolmannes on lihattomia/kalattomia ja noin kolmannes punaista lihaa, toki syömme joitain ruokia useammin kuin toisia. Joitain ruokia on sellaisia, joita teemme sekä kasvisruokana että lihalla (sienirisottoon laitan joskus pekonia, joskus en). Täysin vegaaneja ruokia on harvoin, harjoitellaan.
Yhä harvempi pystyy enää väittämään, että on ihan ok syödä tolkuttomasti lihaa. Punainen liha on epäterveellistä ja lihan ympäristövaikutukset ovat niin suuret, että koko maapallon väkeä ei voida sillä ruokkia.
Lihankorvike jo sanana on todella luontaantyöntävä. En minä halua syödä korvikkeita, kuulostaa pettuleivältä. Enkä halua valita etukäteen lihaa, kalaa tai kasvista, haluan valita hyvää ruokaa. Ja ympäristön ja terveyden kannalta on tärkeä valita riittävän usein kasvisruokaa. Pistäkää ne linjastoihin ensimmäiseksi, hyvänmakuisina ja houkuttelevina, ilman mitään korvikemerkintöjä.
Joidenkin arvioiden mukaan vain muutama (6?) prosenttia suomalaisista on kokonaan kasvissyöjiä (lihattomalla ruokavaliolla), he syövät ne mössötkin. Määrä varmasti kasvaa, mutta tuskin tässä yhtäkkiä puoli Suomea on lihansyöntiä lopettamassa. Tärkeää olisi se, että me suuri joukko valistuneita sekasyöjiä söisimme vähemmän lihaa. En haluaisi joutua sokkona etukäteen tekemään valintaa liha tai kasvis, olenhan sekasyöjä.
PS. Jos minä onnistuin tekemään oikein hyviää, vegaanista ja proteiinirikasta ruokaa, niin onnistut kyllä sinäkin. :D
TallennaTallenna