Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

Kaikkihan tietää, että aika kiitää nopeasti ja sen huomaa siitä, miten lapset kasvavat. Kavereiden vauvat menevät kouluun ja ajavat mopokortteja.

Aika kiitää myös kotona. Kummallisesti uudet telkkarit ja sohvat ovat pian kymmenen vuotta vanhoja. Sitä tuntee hirveää syyllisyyttä, kun edes miettii uudenkarhean sohvan vaihtamista. Hetken laskemisen jälkeen tajuaa sohvan olevan kahdeksan vuotta vanha. Ei vielä kovin vanha, mutta ei ihan uutukainenkaan. Meillä mieskin väitti joku aika sitten kuusi-seitsemän vuotta vanhaa telkkaria uudeksi. Vielä parin vuoden jälkeenkin meillä on se sama uudehko telkkari, eikä mitään tarvetta onneksi uusia. Ja vaikka olisi, niin todennäköisesti harkitsisimme sitä pari vuotta.

Onko tämä sitä elämän ehtoopuolelle kääntymistä?