Me hukumme roskaan

Keskisuomalaisessa oli tänään juttu jätteistä. Yksi suosikkiaiheitani. Jatkossa yhdyskuntajätteitä (eli niitä joita sinä, minä, kaupat ja koulut tuottavat) ei saisi jatkossa dumpata kaatopaikoille ollenkaan. Suomihan on kierrätyksen ja muunkin jätteenkäsittelyn osalta Euroopan takapajulaa. Tällä kertaa kiinnitin huomioni käppyrään, jossa arvioitiin, mikä osuus jätteistä hyödynnetään milläkin tavalla ja etenkin jätteiden kokonaismäärään. Vuonna 2002 jätteitä syntyi 2,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2020 arvellaan, et me suomalaiset tuotamme lähes 3,5 miljoonaa tonnia. Järkyttävä kasvu, kun miettii, että väkiluku ei kasva ja jätekysymyksissä ENSISIJAINEN tavoite on jätemäärän vähentäminen. (Nuppia kohden kasvu on karkeasti laskettuna vajaasta 500 kilosta yli 650 kiloon.)

Me hukumme roskaan. Nyt vietetään muovitonta syyskuuta, hyvä ajatus sekin. Minä haastan jokaisen siihen, että kotiin ei kannettaisi tavaroita, jotka kestävät alle 5-10 vuotta. Tämä onkin hyvä piikki itselleni, kun haluaisin vaihtaa 2,5 vuotta vanhan, toimivan puhelimen paremmalla kameralla varustettuun. Jään vielä harkitsemaan.