Mikä on elämässä tärkeintä?

Kuten kerroin, olin viikonloppuna luokkakokouksessa. Täytyy sanoa, että olivat oikein onnistuneet kinkerit. Kävimme entisellä, jo lakkautetulla koulullamme fiilistelemässä: tunnistimme saman vanhan hajun ja käytävillä kuului ihastuneita huokaisuja ja huudahduksia: samat juoma-automaatit, tässä oli puukässän luokka ja tässä opettajien huone. Naulakot olivat samat, liikuntasali onnettoman pieni. Luokissa oli edessä korokkeet, vanha urkuharmoni oli tallella (sillä soitettiin aamunavauksissa virsiä). Omaan vanhaan luokkaan ei harmi vaan päästy.

Illan mittaan kävimme kuulumiskierroksen: mitä kenellekin kuuluu, mikä on parasta mitä on saanut aikaiseksi, mikä on omassa elämässä tärkeintä.

Mitä kertoivat viittä vaille keski-ikäiset naiset ja miehet? Vastaukset kiteytyivät kolmeen asiaan: lapset, terveys ja työ. Lapset ovat vanhemmilleen tärkeintä, terveyden tärkeyden huomaa jo tässä iässä, jos on joutunut kärsimään jostain terveysongelmasta ja työ meidät usein edelleen määrittää. Kyse ei ollut pääosin edes sellaisista ihmisistä, joita yleisesti nimitettäisi uraihmisiksi, vaan ihan ”tavallisista duunareista”. Joukkomme oli siis 36-vuotiaita, ja moni oli ollut jo toistakymmentä vuotta (pisimmillään 17 vuotta) samassa firmassa.

Sen sijaan niitä kahta blondia, jotka keksivät post it -laput, ei meidän kokouksessa nähty. 😉