Miksei kukaan ole opettanut mua juoksemaan?

Minähän olen ollut hyvinkin epäurheilullinen ja harjoitellut jotain kahdeksan vuotta liikunnallisempaa elämää. Pikkuhiljaa alkaa onnistua; minua ei huolittu mukaan tutkimukseen, johon haettiin koehenkilöitä, jotka eivät harrasta säännöllisesti liikuntaa. 😀

Olen kyllä hyvin tietoinen, että saatan tehdä kaiken vähän väärin. Että ei ole tekniikka täydellistä tai edes kovin hyvää salilla tai lenkkipolulla. Nyt sitten selvisi, että juoksen ihan päin mäntyä. Olin kyllä lukenut juoksuasennoista ja askeltiheydestä, mutta jotenkin olen ohittanut sen kokonaan, että kanta-askeltaminen ei ole oikein hyväksi. Ihan oikeasti! Ihan vahingossa tuli miehen kanssa keskustellessa ilmi, että juoksen kantapäillä.

En sitten alkanut etsiä tietoa, että miten olisi parasta opetella päkiöillä juoksua. Käskin miehen juosta ja yritin ottaa mallia. Kävin tänään vajaan tunnin lenkillä ja juoksin koko matkan päkiöillä. Alkumatkasta piti kävellä varmaan sadan metrin välein, kun jalat huusivat hoosiannaa. Tuntui myös typerältä; välillä sipsuttelin todella omituisesti. Mutta jo puolen välin jälkeen alkoi jo vähän jalka tottua ja ehkä vähän tajusinkin, millä tavalla päkiöillä juokseminen on polville parempi. Huomenna saattaa olla töissä enemmän istumispäivä.

Olisiko tarjolla ”Näin istut, seisot, makaat ja kävelet oikein”. Varmaan niissäkin tekniikoissa olisi parantamisen varaa.