Mysli, josta miehenikin pitää

Mun mies ei välitä myslistä. Näin hän joskus aikaisemmin väitti, kunnes maistoi minun tekemääni. Nykyisin tulee huomautusta, jos myslipurkki kumisee tyhjyyttään. Poikakin (1v9kk) syö lähes aina mielellään, vaikka joskus puuro tökkisikin. Syömme myslin aina jogurtin kanssa. (Ja jogurtilla tarkoitan aina maustamatonta jogurttia, jossa maistuu jogurtti, ei mitään sokerimössöjä.)

Myslin tekeminen on tosi helppoa. Hiutaleita, pähkinöitä ja siemeniä sekaisin, joukkoon lämmitettyä öljyä ja hunajaa (en laita kovin paljoa, niin pysyy terveellisenä eikä tarvitse pitää uunissakaan pitkään, kun ei tule märkää). Minun salainen aseeni ovat kaneli ja kardemumma. Joskus saatan laittaa inkivääriäkin. 150-asteiseen uuniin vartiksi, välillä sekoitetaan. Sitten kuivatut hedelmät ja marjat, rusinat, mitä sattumia sattuu löytymäänkään. Hätäinen syö jo lämpimänä. Minulla on nykyään jo niin hyvä näppituntuma, että sitä tulee juuri purkillinen kerrallaan.