Kysymyksiä

Minua on kutsuttu gramofonin neulalla rokotetuksi ja räpätätiksi. Äidin puheesta päätellen, olen esittänyt lapsena kysymyksen, jos toisenkin. Mummoni on kertonut aina vain uudestaan tarinaa, että kyselin lapsena jatkuvasti ”mikä tuo on?”. Kun mummo kerran puuskahti, että ei tiedä mitä oikein tarkoitan, olin sanonut itse, että no, sehän on polkupyörä. Kyselyikää osasin siis odottaa.

Pikku kundi 2,5 vee on saavuttanut sen kyselyiän. Hän ei kysy yksinkertaisia kysymyksiä, kuten ”mikä tuo on?”. Se alkaa viattomasti: ”Missä T-täti asuu?” ja jatkuu ”Missä Jyväskylässä?” ”Missä punaisessa kerrostalossa?” ”Missä toisessa kerroksessa?”. Jokaisesta vastauksesta voi muodostaa uuden kysymyksen. Kysymykset ovat kieliopillisesti päteviä, mutta aina lopulta järjettömiä. Eräänä iltana hän huusi suorastaan tuskaisena yläkerrasta sängystä: ”Millä kädellä hipsuttaa nallen käpälää?” Ei tunne oikeaa ja vasenta vielä. Omalla?

Olemmekin sopineet, että vastaan kysymyksiin niin kauan kuin osaan ja hermo kestää. Sitten lopulta vastaan tsänkädänkä ja sitten ei saa siitä aiheesta enää sillä kertaa kysellä.

Tsänkädänkä!

Perhe Lapset Vanhemmuus

Ikioma viikonloppu

Viime viikolla esitin miehelle kainon toivomuksen, että voisitteko lähteä pikku kundin kanssa yöksi tai pariksi johonkin. Omaa aikaa saa yleensä silleen, että lähtee johonkin. Mutta minusta oma aika kotona on ihan huippua! Perjantaina he sitten lähtivät pariksi yöksi isovanhemmille. Mun suunnitelmat menivät sillä tavalla ”pilalle”, että tuli ne ihanat helteet. 🙂 Enhän mä sisällä voinut koko aikaa olla.

Luukutin musiikkia (no, en kauhean kovalla, rivitalossa kun asutaan), lakkasin varpaankynsiä ja pistin purkista väriä sääriin. Söin salaatteja, sipsejä ja lakuja. Katsoin keskellä päivää Modernia perhettä. Pistin facebookiin kysymyksen, että lähtisikö joku mun kanssa terassille keskellä päivää yhdelle drinkille ja sain seurakseni siskoni ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Join pitkän, hyvän drinkin. Söin bagelin. Olkapäät paloivat vähän. Lauantaiaamuna kävin juoksemassa jo ennen kahdeksaa. Kävin satamassa lukemassa kirjaa. Söin jäätelöä. Tein kampauksia. Kirjoitin muistikirjaa. Katsoin lisää Modernia perhettä. Grillasin naapureiden kanssa. Tein kookosmaitojäätelöä. Ja mikä parasta: nukuin univelkoja pois. Melkein 10 tunnin yöunet pe-la -yönä. Se onnistui siis niin, että menin perjantaina nukkumaan ennen yhdeksää!

viikonloppu.jpg

Sunnuntaina iltapäivällä sain perheeni kotiin. Toisella oli ollut kova ikävä ja siitä looginen seuraus, että äiti ei kelvannut mihinkään. Kiukuttelun perimmäiseksi syyksi paljastui orastava flunssa/mahatauti/mikä lie. Räkä vuotaa, kuumetta oli illalla/yöllä ja vatsakin oli aamulla sekaisin. Illalla ei meinannu saada unta, kun naapuritalojen kaikki lapset olivat kokoontuneet meidän pihalle huutamaan. Kun vartin yli kymmenen päätin lähteä häätämään ne pois, ne kaikkosivatkin, toivottavasti koteihinsa (lapset ovat sellaisia 7-9-vuotiaita, minusta sen ikäisten ei tarvitsisi enää noin myöhään olla pihalla…). Tänään minulla onkin sitten kiukutteleva muksu, mies läksi töihin.

Vaaka tasapainossa.

Suhteet Oma elämä Mieli