Supernopeat sämpylät ilman hiivaa

Joku usein kuultu vinkki on laittaa puuron jämät sämpylätaikinaan. Pikku kundi syömisiä on niin hankala arvata, että meillä saataisiin olla melkeinpä joka päivä leipomassa, jos tyrkittäis aina puuron/myslin jämiä taikinoihin. Myslin kohdalla yritän ennakoida niin, että syön sitten itse jämät pois. Puuroa menee valitettavasti biojätteeseenkin.

Mutta yhdellä reseptillä onnistuu nopeasti: jos lapsi jättää puuron/myslin syömättä, niin 20 minuutin kuluttua se voi olla omalla lautasella sämpylänä.

Laitoin 3 dl vehnäjauhoja, 1 dl ohrajauhoja, suolaa ja 1 rkl leivinjauhetta sekaisin. Pellavarouhettakin sujautin. Sinne sekaan puurot/myslit&jogurtit (jos sitä nyt aivan älyttömästi on, niin sitten ehkä kannattaa lisätä leivinjauheen määrää) ja 3 dl maitoa. Yleensä laitan vähän siirappia (nyt unohdin, ihan hyviä silti, mutta kannattaa laittaa jos on). Sekaisin taikinaksi ja nostellaan leivinpaperille. Jossain ohjeessa sanotaan, että leivotaan sämpylöiksi. Minusta tuollaista koostumusta ei paljoa leivota. Voidellaan munalla ja jos kotiin on joskus jostain ihmeen syystä ostettu sinisiä unikonsiemeniä, niin ne käy juuri näiden päälle. Vajaa vartti uunissa, vähän jäähdytellään, voita päälle ja ääntä kohti.

sämpylä.jpg

 

***

Seuraa Pyjamapäiviä facebookissa

Kiinnostaisiko sinua myös

Saako syödä mitä huvittaa?

TallennaTallenna

Koti Ruoka ja juoma DIY

Gommin ja Pommin keikalla

Repäistiinpä ja käytiin Lutakossa keikalla. Minä olin viimeksi käynyt siellä yli 10 vuotta sitten, mies muisteli käyneensä viitisen vuotta sitten. Aika laiskoja keikoilla kävijöitä olemme. Tällä kertaa meidät sai liikkeelle Gommi ja Pommi.

PicMonkey Collage.jpg

 

Pikku kundille keikka/konsertti oli ensimmäinen. Vähän mietin, että mitenköhän sujuu. Muskarit eivät ole juuri kiinnostaneet. Lentokonemuseossa pelotti ihan älyttömästi viimeksi, mutta toisaalta ei ole kovista äänistä moksiskaan.

Kuunneltiin ja katseltiin youtubesta muutaman kerran Gommin ja Pommin esityksiä ja pikku kundi tuntui tykkäävän. Hän ei koskaan laula mitään mukana tai ala tanssia, kuuntelee vain hyvin keskittynyt ilme kasvoillaan.

Valittiin istumapaikat vähän syrjästä. Lavan edessä olisi ollut patjoja ja tyynyjä riehumista varten, mutta pikku kundi ei halunnut eturiviin. Ennen keikkaa pikku kundi otti vähän välipalaa ja minä en juonut teetä. Keikan ajan istui isänsä sylissä, katseli kiinnostuneena lavalle. Vähän juteltiin laulujen välissä soittimista, kissasta ja pupusta. Keikan edetessä aploodit muuttuivat kiivaammiksi. Kokeilin välillä tanssittaa sylissä, ei kelvannut. Viimesen kappaleen soidessa pikku kundi repesi täysin ja alkoi hyppiä ja pyöriä. Nyt ymmärrän millaisia ihmisiä varten lämppäribändit ovat. Keikan jälkeen pikku kundi taisi olla viimeinen lapsi, joka juoksenteli siellä patjoilla. Puoli tuntia myöhemmin olisi ehkä ottanut jo kasvomaalauksenkin?

 

Kulttuuri Lapset Musiikki