Olethan kuullut viemärin mukana vesiin kulkeutuvasta mikromuovista tai mikroroskasta? Tiedät ne hammastahnojen tai kuorintavoiteiden kovat pallurat; ne voivat olla muovia. Kaikki mitä laitat lavuaariin, wc-pyttyyn tai pääsee pesukoneesta karkuun, päätyvät lopulta jätevedenpuhdistamolle. Toisin kuin joku luulee, jätevedenpuhdistamolla ei ole mitään silmäkooltaan mikrometrin luokkaa olevaa sihtiä, joka keräisi kaiken pikkusilpunkin talteen, ja päästäisi mereen/järveen/jokeen juomakelposta vettä. Näin ei ole.

Vesistöjen mikromuoveista vain ehkä muutama prosentti, jos sitäkään, on peräisin kosmetiikasta. Toki ei niitäkään tarvitse sinne ympäristöön syytää. Luomu- ja luonnonkosmetiikassa niitä ei ole, eikä nykyään enää monissa muissakaan, kun suuret valmistajat ovat mikromuovista luopuneet.

Toinen kotitalouksien mikromuovien lähde ovat pyykinpesukoneet: tekokuiduista, etenkin fleecevaatteista, lähtee todella paljon kuituja veden matkaan. Samoin isoista muovipinnoista voi irrota linkouksen aikana muovia. Näissä katse suuntautuu myös pesukonevalmistajiin; voisiko nukkasihdit olla parempia? Toki tekokuituvaatteitakin voi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Mikromuovia päätyy vesistöihin kahdella tavalla: joko ne ovat valmiiksi pientä, alle muutaman millin kokoista muoviraetta tai sitten isommat muovin kappaleet jauhautuvat aikaa myöten pieneksi silpuksi. Ja jokaiselle suuremmalle muovin kappaleelle käy lopulta näin, ellei joku nouki niitä pois vedestä.

Yksi suurimpia vesistöjen mikromuovin ja mikroroskan lähteitä on kuitenkin liikenne: autoista ja renkaista jauhautuu pikkuruista roskaa, joka sitten hulevesien avulla huuhtoutuu järviin ja meriin. Joukkoliikenne siis kunniaan!

Hyvillä jätevedenpuhdistamoilla voidaan saada poistettua jopa 90 prosenttia veden mikromuovista. Kymmenen prosenttia menee kuitenkin läpi, ja kun muovit eivät juuri hajoa kylmässä vedessä, niiden määrä kasvaa. Mihin se loput 90 prosenttia päätyy? Puhdistamolietteeseen, jota voidaan käyttää viherrakentamiseen. Eli ympäristöön sekin.

Mitä haittaa niistä muoveista on ympäristössä? No, sitä ei tiedetä vielä. Ne päätyvät kyllä esimerkiksi planktonia syövien eliöiden ravinnoksi, kun näyttävät melko samalta. Ja ravintoverkkoa pitkin muovi päätyy jopa ihmisten omille lautasille. Simpukat keräävät mikromuovia erityisen hyvin, ja on arvioitu että keskiverto simpukoista tykkäävä belgialainen syö vuosittain 10 000 mikromuovihippua.

Muovi itsessään ei ole välttämättä myrkyllistä, mutta vesiin päätyneet ympäristömyrkyt kertyvät mikromuoveihin. Kertyvätkö myös eläimiin? Kuolevatko otukset, kun syövät mahansa täyteen muovia eivätkä saa mitään ravintoa? Romahtaako joidenkin lajien kannat ja loppuuko ihmiseltä ruoka? En haluaisi lähteä kokeilemalla selvittämään.

Kävin viime viikolla kuuntelemassa useita mielenkiintoisia luentoja ChemBio-messuilla. Mikromuoveista puhuivat tutkijat Samuel Hartikainen ja Outi Setälä, ensimmäinen Itä-Suomen yliopistosta, jälkimmäinen Suomen ympäristökeskuksesta.

***

Seuraa Pyjamapäiviä facebookissa. 😀