Jokin aika sitten Hesarissa (taitaa vaatia maksulliset tunnukset, sori) oli juttu, että iso joukko ihmisiä ei halua maksaa mistään netin palveluista.
 Iso joukko tarkoitti siis 39% haastatelluista. Minusta tämä on tosi hullunkurista. ”Kaikilla” (olikohan 69%:lla) on älypuhelimet, jotka maksavat maltaita, mutta sitten sisältöön ei laiteta yhtään rahaa. Menikö kaikki rahat siihen laitteeseen?

Minä en edes ole mikään musiikin suurkuluttaja, mutta silti maksan kympin kuussa spotifysta. En omista levyjä ollenkaan enkä tykkää kuunnella radiota, kun sieltä kuitenkin tulee huonoa musiikkia tai ainakin mainoksia. En todellakaan halua kärvistellä mainoksia kuunnellen, kun pienellä summalla voin kuunnella musiikkia, mitä haluan. Toki meidän perheessä on toinenkin joka käyttää spotifyta. (Ja oikeastaan kolmaskin, joka tykkää Sibeliuksen Finlandiasta, Turkkilaisesta marssista ja Kaija Koosta, sekä isin laulamasta Pam-pam-pamelasta.)

Itse en pelaa, mutta jos pelaa vaikka tunnin päivässä, niin eikö se silloin ole jo yksi rakkaimmista harrastuksista. Siihenkö ei voi muutamaa euroa satsata, että saisi kivemman pelin tai pääsisi nopeammin eteenpäin. Lapselle olen ostanut muutaman maksullisenkin pelin ja kuukausimaksullinen satukirjasto on käytössä miltein joka päivä.

Luen maksullisia lehtiä, maksan muutaman euron laajemmista ominaisuuksista kuvankäsittelyssä.

Toki sisällössä pitää saada vastinetta rahoille. Mieluummin laatua, mutta usein se on kylläkin mainosten välttelyä.

Tämä lienee tätä ”mistään ei haluta maksaa ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi”. Mutta kukapa haluaisi ilmaiseksi töitä tehdä?