Tänään on pukannut vähän flunssaa. Sairasteluhistoriani on lyhykäisyydessään sellainen, että lapsena, nuorena ja nuorena aikuisena sairastelin aika vähänlaisesti. Kun sain syksyllä 2007 antibioottikuurin, niin muistelin, että olisin edellisen syönyt 1990-luvun lopulla (lukiossa), mutta en ole aivan varma. Tuon syksyn 2007 sairastelin kaiken maailman poski/otsaontelotulehduksia ja ties mitä. Tavallaan olisi tehnyt mieli laittaa sairastelut sen piikkiin, että muutin homeiseen omakotitaloon kimppakämppään. Mutta toisaalta olin juuri tullut Lontoosta, jossa kai kaikki kämpät ovat homeessa.

Siitä se sitten alkoi Minusta tuntuu, että noina vuosina (2007-2012) mulla oli kaiken maailman keuhkokuumeet ja muut (yhtenä keväänä putkeen kurkunpääntulehdus, keuhkoputkentulehdus, poskiontelotulehdus ja korvatulehdus, ja olin parisen viikkoa täysin ilman hajuaistia). Mahatauteja kymmenkunta vuodessa, yhtenä syksynä viis, kuus putkeen. Siinä oli takapuoli hellänä.

Kunnes pikkukundi syntyi. Olen ollut terve kuin pukki. Olisi luullut, että parin vuoden univelka yhdistettynä stressiin olisi sellainen tautimagneetti että oksat pois, mutta ei. Joku pikkuinen kuume on tainnut olla, ei mahatauteja, ”kunnon” sairauksista puhumattakaan.

Tekisi mieli laittaa imetyksen piikkiin. Tosin imetys on lopettu jo monta kuukautta sitten, mutta ehkä tämä suoja kestää lopun elämäni. 😀

Aion nimittäin mennä nyt sohvalle katsomaan vähän töllöä, hörppään kupillisen indian chaita maidolla ja huomenna olen taas ässäkunnossa menossa labraan.