Aamupala

Minä olen aamupalaihminen. En poistu kotoa syömättä aamupalaa. En koskaan.

Lueskelen kyllä lehtiä ja seuraan ruokatrendejä lukemalla, mutta aamupalapöytäämme ei ole ilmestynyt mitään viherpirtelöitä tai muita eksoottisia hommeleita. Meillä mennään tosi peruslinjalla: puuroa tai mun tekemää mysliä jogurtilla (aina maustamatonta), kananmunaa tai banaanilettuja tai raejuustoa. Kurkkua, paprikaa, omenaa, mustikkaa ja/tai porkkanaa. Kuppi, pari teetä. Hesari ja D-vitamiini. Jos revittelee, niin kaurapuuron tilalla on vehnähiutalepuuroa tai aivan erikoisena, manna- tai spelttipuuroa. Tekipä mies vispipuuroakin tässä yks päivä.

Noin kymmenen vuotta sitten nauroin eräälle ystävälleni, joka oli niin kangistunut kaavoihinsa, että söi aina saman aamupalan: kaurapuuroa, mustikkakiisseliä ja hedelmäpommijogurtin. Radikaalimuutos oli se, että vaihtoi jogurtin valmistajasta toiseen, mutta edelleen sama hedelmäpommi. Tarjosin hälle kerran roiskeläppäpitsan aamupalaksi. Nyt olen itsekin niin kaavoissani, että menis kyllä pasmat sekaisin moisesta. 😀 Rutiinit kunniaan!

aamupala.jpg

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Terveys

Kerhoissako sitä opitaan välttämään kasviksia?

Meidän pikku kundi on ollut aina ”hyvä syömään”. Itseäni hirvitti aloittaa kiinteät (lääkärin määräyksestä) 4,5 kuukauden ikäisenä (kehitysikää 2,5 kuukautta), mutta kundi vaan maiskutteli luumusosetta napaansa. Parsakaalin kohdalla hyrisi vaan onnellisena ja lusikkaa ei ehtinyt työntää suuhun niin nopeasti, että ei olisi ehtinyt huutaa välillä, että lisää!

Syömisen suhteen ei ole ainakaan mitään aistiyliherkkyyttä, kun tosiaan alas menee alas kutakuinkin kaikki sipulista homejuustoihin. Ajoittaisia inhokkeja on ollut: kananmunasta ei tykännyt vauvana ja nyt taaperona ei suostu syömään jotakin, mutta seuraavalla aterialla se sitten taas kelpaa. Kerran isi oli laittanut niin paljon chiliä keittoon, että itku pääsi, mutta silti kundi aukoi suutaan.

Kun siirryttiin omista mössöistä meidän kanssa samaan ruokaan, niin huomattiin, että pitää oikein skarpata, että ruokavalio pysyy terveellisenä. Minun käsittääkseni lapselle pätee sama kuin aikuisellekin eli puolet lautasesta kasvista. Me vaan olemme itse tottuneet syömään kasvikset erikseen ja usein se tarkoittaa sitä, että puolet lautasesta on salaattia. No salaattia pikkukundi ei syö, ei puolta lautasellista. Onkin yritetty opetella tekemään ruokia, joissa on kasvikset mukana. Jauhelihakastikkeessakin on kasviksia (tomaattisosetta, porkkanaa ja sipuleita) reippaasti enemmän kuin jauhelihaa.

Olin tosiaan kerhossa mukana ja näin, kun lapset söivät. Toinen hoitajista annosteli lapsille ruoan lautaselle (nakkikastiketta, perunoita ja kaaliraastetta, jossa oli persikan tai kurpitsan palasia). Jäin melkein haavi auki tuijottamaan, kun raasteen määrä jokaisen lautasella oli noin teelusikallinen. Eihän sillä mitään merkitystä ravitsemuksellisesti meille ole, kun kundi käy vain kerran viikossa kerhossa. Mutta huonoille tavoille sitä oppii. Olen kuullut, että jotkut lapset ovat ”huonoja syömään kasviksia”, kerhoissako he ovat niin oppineet? Pikku kundi pyysi kerran lisää nakkeja ja kaksi kertaa ”kurppaa” (eli niitä kurpitsan tai persikan paloja). Esitinkin hoitajalle toivomuksen, että laittaisivat pojalle jatkossa ihan reippaasti niitä kasviksia. Vähän epäilen, että muistavatko.

 

PS. En sano mitään siitä, että onko nakit sopivaa ravintoa alle 3-vuotiaalle lapselle. On niitä itsekin annettu, toki mieluummin sellaisia, joissa ei ole nitriittiä.

Hyvinvointi Liikunta Terveys Lapset