internetaateekoojasäppi

IMG_0722_kopu.jpg

Mies kysyi tässä muutama päivä sitten, että kuinka paljon vietän aikaa somessa. Aika paljon, välillä ehkä turhankin. Aloitin bloggaamisen vuonna 2007. Tätä nykyä bloggaan täällä laiskanletkeästi. Minulla on periaatteessa blogit itsetehdyille korteille ja luetuille kirjoille, mutta en ole päivittänyt sataan vuoteen. (Kun laitoin nuo linkit, niin alkoi ihan hävettää, että mitä sitä nyt luettelemaan asioita, joita melkein tekee). Sellainen ympäristöaiheinen blogi on jopa luotu, mutta jotenkin ei lähtenyt virtaamaan, vaikka melkeinpä viikottain mietin, että tästäjatästä voisi sinne kirjoittaa. Seuraan jonkin verran blogeja, mutta aika harvasta luen kaiken.

Olen facebuukissa, siellä kommunikoin lähinnä ihmisten kanssa, joiden kanssa olen ystävä, kaveri tai sukulainen IRL. Kun luen uutisia, niin linkitän niitä fb:hen, se on kuulemma sekä mukavaa että ärsyttävää. 😀 Twitter on hyvin kausittain käytössä ja instagramista innostuin vasta tänä syksynä uuden puhelimen myötä. Pinterestiin oon ihan hulluna, ollut jo jonkin vuoden. Instgramista ja twitteristä löytää nimellä pyjama79, pinterestistä ilman numeroita. LinkedIn on listalla pitäisipitäisi, profiilikin on keskeneräinen. Joku päivä otan itseäni niskasta kiinni, toivoisin, että siitä olisi jotain apua työnhaussa. Kovasti olen jo miettinyt somen käyttöä työnhaussakin, kunhan se aika tulee, idea jos toinenkin on takaraivossa.

Mies on tasan facebuukissa, koska harrastusporukan tiedotus siirtyi sinne kokonaan. Oli kuulemma ainoa syy mennä sinne tänä vuonna. Mutta nyt kun kävin katsomassa, niin hällä on siellä enemmän kavereita kuin mulla, että jotain muutakin hän siellä tekee.

Pikku kundi ei ole somessa vielä, mutta latasin hälle iPadille Satukirjaston. Satakunta äänikirjaa, tänään kuunteli aamulla Avulias Puh -kirjan (vai mikähän se nimi oli) seitsemän tai kahdeksan kertaa. Että on ollut hintansa (4,90/kk, tarjouksena sai kaksi kuukautta yhden hinnalla) väärti.

PS. Minä en pelaa. Nyt kun on kouhkattu Supercellistä ja niitten peleistä, niin latasin Clash of clansin. Koska se ei temmannut minua mukaansa kymmenessä minuutissa, niin kyllästyin. Saa ehdottaa pelejä!

Puheenaiheet Lapset Ajattelin tänään

Retkellä

Käytiin älyttömän hyvällä retkellä pikku kundin kanssa muutama päivä sitten. Sieltä ei ole kuvia, koska älyttömän hyvällä retkellä ei ole kameraa mukana. (Puhelin unohtui kotiin)

Olin siis luvannut edellisenä päivänä, että lähdetään makkaranpaistoretkelle. Opiskelijajärjestö järkkäili tohon lähelle yhden niemen kärkeen pientä retkeä ja ajattelin, että mennään sinne paistelemaan makkaroita, kun kerta kyhäävät notskin.

Kuten tosi ympäristöihmiset konsanaan ajettiin autolla siihen metsän kylkeen, mistä polku niemeen lähtee. Kun päästiin polulle (tai kai se oikeastaan oli enemmän tie), niin huomasin, että se oli aivan järkyttävän mutainen. Onneksi meillä oli kumpparit ja kundilla kurahousut ja rukkaset, olin varautunut. Ensimmäisen kahdenkymmenen metrin matkalla tajusin, että matka on liian pitkä, sinne notskipaikalle oli varmaan kilometri ja eteneminen mudassa ei ollut kovin nopeaa. Etenkin jos siihen kaatuu välillä mahalleen.

Pikku kundi ei tykännyt mudasta. Ensin luulin, että kenkä tai sukka on huonosti, kun käveli jotenkin kummallisesti, mutta kun olin tarkistanut tilanteen (ja sotkenut hanskanikin siihen mutaan), niin selvisi, että oudon kävelyn syy oli muta.

Emme päässeet nuotiopaikalle. Söimme kylmät nakit pellon laidalla, minä seisoen ja pikku kundi maassa istuen ja läksimme takaisin.

Pikku kundin mielestä retki oli loistava, mudasta huolimatta. <3

Perhe Lapset