Tähän on tultu

Laitoin lasta nukkumaan. Luin iltasadun ja lauloin laulun. Sammutettiin valot. Lapsi sanoo ”hommiin”. ”Ei, äiti ei lähde vielä hommiin, äiti pötköttelee hetken tässä sun vieressä.” Lapsi itkee. Äidin pitää mennä hommiin. Äiti nousee ja menee tietokoneelle (teen joskus tässä viereissä huoneessa ihan oikeasti kouluhommia samalla, kun odotan, että lapsi nukahtaa). Makuuhuoneesta kuuluu pari kertaa ”hommiin”, noin minuutin päästä lapsi nukkuu. Paitsi, että meillä nukutaan yöt hyvin, niin meillä näköjään nukahdetaan todella helposti.

Poika on vähän kipeä. Viime yönä nousi kuumetta ja yö oli vähän levottomampi, ainakin viidesti heräsin siihen, että lapsi puhui unissaan, milloin omenista, milloin nallesta. Onneksi ei ole kovin yskäinen tai nuhainen, sellainen valvottaisi.

Se harmittava puoli tässä on se, että huomenna piti olla A:n synttärijuhlat. Tänään ei ollutkaan riuska siivous- ja leipomispäivä, vaan köllöteltiin koko päivä sisällä. Yritetään siirtää juhlat viikon päähän. Se pistää vähän suunnitelmia uusiksi, mutta ehkä onnistumme.

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

Ei valoa aamutuimaan!

Tänä aamuna tuli mieleen kirkasvalohoidot, Hesarikin on näin marraskuussa maininnut asiasta useaan otteeseen. Kirkasta valoa naamaan heti aamutuimaan, kuulostaa kidusmenetelmältä minun mielestäni. Tänä aamuna mentiin alakertaan koko perhe yhtä aikaa ja mies läväytti ensimmäisenä kirkkaimmat valot päälle. Itse laitan ensimmäisenä ainoastaan liesituulettimen valon ja lisäksi ehkä pienen valon olohuoneeseen, jos lapsi menee sinne leikkimään. Niiden valojen päälle lapsi toivoi vielä musiikkia kaiuttimesta (kaijakka!) ja kun mies alkoi laittaa rokkia koneeseen, piti jo armoa anoa: ei radiorockia aamutuimaan, pliis!

Tykkään kun kesällä on paistaa aurinko täysillä (mutta nukun pimennysverhojen takana), mutta marraskuussa saa olla vähän hämärää. Pimeästä en tykkää, tulen hulluksi, jos en näe MITÄÄN (vaikka jossain mökillä, kun kaikki valot on sammutettu). Mutta kun marraskuussa on lunta maassa, niin on mukavan hämärää.

Entiseen työpaikkaani hankittiin kahvitilaan pari kirkasvalolamppua. Sammutin ne joka kerta, kun tulin taukotilaan. Ihan kauheita. Ilmeisesti niiden valossa oleskelu iltasella ei ole edes järkevää?

Olen kai masennukseen taipuvainen (tai ainakin olen sellaista sairastanut), mutta valoilla ei minua piristetä.

Hyvinvointi Mieli Terveys Syvällistä